Vekan agitreenit vähän isommassa sateessa. Että kyllä inhoan tuota Niihamaa – tassujen teippaamista ja varomista, lämppälenkit autotiellä, hyttysparvet, esteiden roudaaminen ja paskat säät. Ei tuosta kyllä mitään muuta hyvää keksi kuin sijainti lähempänä kotia. Tehtiin tekniikkapätkiä. Ensin hyppysuora vauhdilla, sitten piti saada koira käännettyä hyppysuoran keskeltä vieressä oleville hypyille. No sinne paineli suoraan. Juuri se, mitä en osaa eli viestittää koiralle käännöstä ennen kuin se leiskauttaa jättiloikan hypyn yli suoraan. Sain sen kyllä kääntymään, kun jarrutin ja kutsuin nimeltä, mutta ei tuntunut toimivalta, jäin taakse ja möllötin siellä.

Toisella kiekalla kolmen hypyn suora ja tiukka kurvi viereiselle hypylle. Ihmisnuoli toimi, mutta Veka livahti siitä selkäni taakse eikä kääntynyt. Ei varmaan ihan tajunnut, ehkei tällaista ole tehty. Sitten askarreltiin sama kuvio niin, etten ollut esteen takana, vaan vieressä merkkaamassa ponnistuspaikkaa. En osannut merkata. En tajua logiikkaa siinä, kumpi käsi kulloinkin ohjaa. Sitten vielä tältä hypyltä suorassa kulmassa vieressä oleva takaakierto-sylkkärillä ja takaaleikkaus kepeille, tämä toimi yllättävän hyvin. Vielä yhdet vauhtikepit ja pois.

Kotona tein namiruudun taloyhtiön nurmikolle, Floralle. Muistin kaapissa olevan purkin Natural Menua ja keksin, millainen harjoitus Floran kanssa ei voi epäonnistua. Käveltiin RAUHALLISESTI ruudulle, Flora odotti perusasennossa kun naapuripariskunta ja heidän anger management -ongelmainen pikkukoiransa kävelivät ruudun yli... sitten lähetys muutaman askelen päästä ruutuun, jälkivaljaat päällä mutta ilman liinaa. Flora nuuskutteli pätevästi ruudun puhtaaksi ja pystyi kävelemään kotiinkin huutamatta ja riehumatta, eli hyvin meni.

Dingo sai opiskella sisällä. Jälkikepin poimimista naksulla. Ilman naksua Dingo olisi mielellään tarjonnut toimintoa "rouskin tän kepin tästä päreiksi" eli sinänsä ongelmaa keppiin tarttumisessa ei ollut, mutta Dingo nosti sitä toisesta päästä nakertamisotteella. Yritin naksuttaa kepin ollessa kokonaan ilmassa, ei ihan joka kerta osunut siihen, mutta ainakin aina kepin nostamiseen, joten siitä se etenee. Kätevin ilmaisu jäljellähän olisi oikeastaan se, että koira seisahtuu kepille ja ottaa sen suuhunsa, koska niin ei tarvitse etsiä keppiä (jos koira vain pysähtyy kepille) eikä paikkaa, josta lähettäisi jatkamaan jälkeä (jos koira tuo kepin). Maahanmenoilmaisua en halua edelleenkään, koska en halua alkaa vääntää maahanmenon kanssa lätäköissä, risukoissa yms. Dingo teki taas hyvin, keskittyi ainoastaan tehtävään ja yritti ahkerasti :)