Dingolle jälki takametsään. Yritin vähän pidempää, mutta kovin äkkiä ne kepit taas tupsahtivat vastaan. Olisiko ollut noin 50 metriä. Hyvin tasainen kuiva maasto, yksi kanervamättäikkö. Nyt toin Dingon jäljelle sivusta yhdessä kävellen, se nosti hienosti jäljen itse. Alkupuoliskolla Dingo haeskeli välillä vähän oikealle ja vasemmalle, loppupäässä enää ei. Kepeille pysähtyi hyvin. Hyvä jälki, hyvä Dingo!

Sitten isot koirat autoon ja Hervantaan jäljestelemään HK:n kanssa. Tallasin jäljet itse, mikä kyllä näkyi koirien motivaatiossa, on se oma jälki aina paremman hajuinen... Veka ajoi ensin. Ikää tunti, keppejä neljä, mittaa vajaat puoli kilometriä. Janalla toin Vekan sivusta ja viikonlopun leirin tyyliin kävelin yhdessä sen kanssa, sitten Veka vain nosti jäljen ja lähti matkaan hirmuisella höökällä. Meni kyllä niin hienosti, että melkein tuli tippa linssiin! Paitsi kohdissa, joissa oli joku tilanne ja se joutui haeskelemaan jälkeä – polut, kaatuneet puut, kivet ja muut maastoesteet, tai ylipäänsä jäljeltä sivuun ajautuminen. Vekalla ei ole vielä kokemusta jälkiongelmien ratkaisemisesta ja vahvasti ohjaajasidonnaisena koirana se turvautuu mieluiten kyselemiseen. Päästiin kuitenkin jäljellä reippaasti eteenpäin ilman mitään jumituksia tai lässähdyksiä. Kolme ensimmäistä keppiä nousivat hienosti! Jes, hyvä Veka! Kokeilin palkata kepeistä ilman palloa pitämällä keppibileet, heittelin keppiä ja vähän taisteltiin siitä. Ensimmäisellä kepillä Veka oli tästä aivan haltioissaan, toisellakin vielä innoissaan, kolmannella hitusen närkästyneen näköinen pallon puuttumisesta. Molemmat kulmat hyvin! Jäljen loppupää meni heikommin, alkoi pakka vähän hajoilla ja Vekan keskittymistä häiritsi, että HK odotteli tiellä. Neljännelle kepille tultaessa se olisi vain juossut tämän luo. Kutsuin Vekan takaisin ja lähetin uudestaan kepille, nyt se poimi sen ja sai pallonsa. Näin olisin tehnyt kokeessakin, jos taskussa olisi kasa keppejä ja edessä tie, auto ja keppien vastaanottaja, jonka luo koira yrittäisi juosta nenä ylhäällä. Tämä oli Vekalta tosi hyvä jälki! Näin se etenee!

Flora noin samanpituinen jälki, ikää tunti ja kymmenen minuuttia, kolme keppiä. Juttujen ylitykset eivät ole Floralle haaste, mutta sain tähän kivasti erilaisia pohjan vaihteluja. Janalla tein sen saattojutun, Flora eteni todella keskittyneesti maata pitkin ja sähköistyi jäljen napatessaan. Kaikki kolme kulmaa Flora otti hyvin eikä muutenkaan harhautunut jäljeltä mihinkään. Ensimmäinen ja viimeinen keppi nousivat hyvin, toinen jäi. Se oli heti pienen ojan jälkeen rutikuivalla neulasten peittämällä pohjalla puolikuolleessa kuusikossa. Oli kyllä vire ja motivaatio erinomaisesti kohdallaan ja vauhtia niin, että tipahdin välillä liinan päässä roikkumaan. Kunnon jälkimeininki!