Perjantaina pikaiset jälkitreeniset. Tein Vekalle samanlaisen keppiruudun kuin Dingolle, vähän isomman vain, eli tallattu yhdestä kahteen metriä kanttiinsa ruutu metsään ja sinne kuusi keppiä. Ajatuksena saada huomio keppeihin ja niistä nopeasti monta toistoa ja palkkaa. Dingo teki ensin. Se oli taas niin söpö ja taitava :) Nuuski ahkerasti ja palasi ruutuun jouduttuaan ulos. Nopeasti löytyivät kaikki kepit, palkkasin heti kun Dingo nuuski keppiä, se reagoi keppiin vaikkei varsinaisesti ilmaisua vielä ole, vaan se treenataan maastosta erikseen.

Veka ruudun luo ilman valjaita tai muita vermeitä ja JÄLKI. Veka ponkaisi ruudun yli, jarrutti, tuli takaisin ja lähti nuuskimaan ruutua. Se tuli pian ensimmäiselle kepille ja poimi sen, tästä hirveät bileet ja pallopalkka. Vekalla on nyt niin höökä päällä jäljellä ja vireen noustessa ruoan arvo laskee. Nyt se teki hienosti töitä ja nosti nopeasti kaikki kepit, ja jopa toi ne käteen asti. Hyvä Veka!

Floralle jana, joka meni niin reisille kuin mahdollista. Kävelin sen aamulla Dingon kanssa, noin 20 metriä. Siihen iltapäivällä reilun tunnin jäljenpätkä noin metrin takamerkin takaa. Flora reagoi aamun tallaukseen yrittämällä jäljestää sitä ja sinkoili oikealle ja vasemmalle. Otin sitä takaisin ja yritin lähettää suoraan, mistä se hermostui ja tapansa mukaan vain lisäsi vauhtia ja liikettä vailla loogista suuntaa. Ihan kamala jana, mutta jälki löytyi ja sen päästä keppi, jonka olin sijoittanut pienen töyrään alle kuivan ojan pohjalle, Flora oli hyppäämässä ojan yli, mutta bongasi kepin hyvin.

Lauantaina talkoilin palveluskoirien SM-kisoissa ja mitäs muuta sen jälkeen kuin jälkeä, pikkutreenit takametsässä. Dingolle taas keppiruutu. Kolmella ensimmäisellä kepillä Dingo ei reagoinut kunnolla vaan käveli keppien ylikin. Kehuin kuonon ollessa kepillä ja palkkasin. Sitten neljännellä kepillä se haistoi keppiä, istahti yhtäkkiä maahan ja katsoi minua. Oo, hienoa! Viides ja kuudes keppi myös hyvin!

Vekan keppiharjoitus ei ollut neliö vaan suora. Noin viidenkymmenen metrin pätkällä kuusi keppiä merkattuina. Ensimmäinen oli heti jäljennostokohdassa. Tästä uusi hieno pallo, tuliainen SM-kisojen myyntikojuista, sellainen käsilenkillinen pieni vähän lötsö jalkapallo. Ihana pallo. Pidin liinan tiukalla ja kuljin ihan Vekan perässä jarruttamassa, ettei se paahtaisi keppien yli. Ja aina kepistä pallobileet. Tämä toimi, Veka reagoi keppeihin hyvin ja noukki niistä viisi ilman apuja. Vain yhdestä se oli menossa ohi, se olisi jäänyt, jos en olisi pidättänyt. No niin, kyllä ne kepitkin sieltä alkavat nousta!

Floralle janoja, koska se on nyt se juttu. Kaksi molemmille puolille polkua, pituutta 10–20 metriä, jälkeä vain joku kymmenen metriä ja heti keppi. Tehtiin alkaen tietysti lyhemmästä, kivat maastonkohdat ja hyvin merkattu ja piti olla helppoa. Voi ei, oli niin huonoa ettei tosikaan. Flora ei pystynyt etenemään suoraan edes kymmentä metriä, vaan poukkoili oikealle ja vasemmalle jo ennen liinan loppua. Kun otin sen takaisin ja lähetin uudestaan, se vain hermostui ja poukkoili vielä enemmän. Kaksi ensimmäistä ihan fiaskoja ja oli selvää, että olisi ollut idioottia jatkaa samaa kolmannella ja neljännellä, mutta toisaalta olisi ollut ikävää päättää harjoitusta tähänkään. Tein sitten niin, että lähdin itse kävelemään janaa koiran rinnalla liina löysällä, Flora käveli rauhassa, etsi jälkeä koko ajan ja nosti sen kolmannella janalla hyvin. Viimeisellä se taas vähän poukkoili lopussa ilmeisesti reagoiden takajälkeen. Onpas nyt harmillinen tilanne. Flora on osannut janan, mutta olemme joutuneet vikatilaan. Jana saadaan kyllä korjattua eikä sillä kiirekään ole kun kokeisiin ei ole tottiksen takia toistaiseksi asiaa kuitenkaan (jaksan kyllä uskoa edelleen siihenkin, että sekin saadaan vielä kuntoon).

Sunnuntaina viestin vuoro, edelleen takametsässä kun ei ollut tarvetta pitkille matkoille. Flora sai aloittaa. Otettiin ihan normisetti lyhyillä matkoilla, siirtymät B:lle, C:lle ja D:lle olivat kukin vajaat sata metriä. Lähetyksissä perusasento, muutaman metrin seuraaminen, joidenkin sekuntien odotus, lähetys perusasennosta pelkällä käskyllä. Lähetykset sujuivat hyvin ja Flora pinkoi kaikki matkat niin lujaa, että nauratti katsoa. B-pisteellä se sinkoili taas vähän, mutta tuli leveää siksakkia perille. Ehkä se vain tulee niin lujaa, ettei nenä ehdi mukaan. Tosi hyvä treeni! Palkkapurkeissa oli puhvelisäilykettä. D-pisteellä Flora oli jo suurimmat höyryt juostuaan jopa hiljaa myös lähetyksen, vain lähtöhaukku tuli. Muutenhan se huuteli aika lailla, mille ei tehdä mitään. Eihän sitä edes tiedä, kisaako se koskaan. Treenataan nyt sillä ajatuksella, mutta ei mitään stressiä. Alan pystyä relaamaan sen ajatuksen kanssa, ettei sen kanssa kisaaminen ehkä onnistu ja se on ihan ok. Voin kisata Vekan kanssa ja toivottavasti sitten Dingonkin kanssa, joten Floran ei ole pakko, jos kisatottis on sille ihan kärsimystä.

Dingo teki myös perussettitreenin eli viisi matkaa, noin parinkymmenen metrin siirtymät. Pentua rinnan ympäri kiinni, toinen pää kutsui, sitten irti ja samalla VIE-käsky. Dingo oli taas ihana :) Se pinkoi kaikki pätkät suoraan perille niin lujaa kuin pääsi, yhden ylimääräisenkin varaslähdöllä. Dingollakin oli puhvelisäilykettä palkkoina.

Vekalle tehtiin nyt pitkien vetojen jälkeen jotain aivan muuta: näköetäisyydellä molempien päiden karkuunjuoksu, pannasta kiinni hiukan hetsausta, irti ja VIE! Muutama lähetys molemmista päistä. Veka tietysti pinkoi innoissaan. Tällaista pitäisi päästä tekemään kunnon matkalla ihan avoimessa maastossa, sellaista vain ei metsästä oikein löydy.