Agifiilis vähän kärsii koiran klenkatessa kolmella jalalla. Vekan ranneanturat ovat olleet ok pitkään, ja en ole muutamaan kertaan enää teipannut niitä. Niinpä se tänään muutaman pallon perään ryykäämisen jälkeen ontui tassua antura verillä, siis se antura josta puuttuu pala sen vanhan vamman takia ja joka on siksi aina vaaravyöhykkeessä. Putsasin anturan ja tehtiin vähän treeniä kuitenkin, koska oli niin pieni pintavamma, vain näkyvissä pari neliömilliä verinahkaa.

Hyppysuora, uukkari hypyllä ja kiepautus takaakiertohypyn kautta putkeen. Eiku puomille, sen verran valahti. Vastakäännöksellä ok. Putkesta kepit, löytyivät kun käskytin ajoissa. Toisessa versiossa putkea edeltänyt hyppy suoraan ja puomille. Tiukka kulma, liekö ottanut nousukontaktia. Alakontaktille pysähtyi hyvin. Kolmannella radalla hyppysuoran jälkeen välistäveto ja hypyn kautta putkeen, Veka kaarrotti huitinkuikkaan kun laiskistelin ja otin lentävän lähdön asemoiden itseni niin paljon jälkeen, että välistäveto oli pakostikin kököhkö. Hyvin siis muuten meni kaikki. 

Kotiin ja metsään, jälkiharkat täpläkoiralle ja pienoismallille. Dingo teki taas normisettijälkensä, pituus jotain 50 ja 100 metrin välillä, ikää reilu puoli tuntia. Nyt ei ollut niin tasainen maasto, vaan pääosin varvikkoa. Janalle yhdessä ja ääh, takajälki. Dingo yritti myyrähypyillä takajäljelle kun en päästänyt. Piti kääntää koira. Valitettavasti jäljellä oli parissa kohdasa joku käynyt pöyhimässä maata, sammalessa näkyi jälkiäkin, ja Dingo vähän sekoili harhoilla. Odottelin vain, niin se lopuksi jatkoi oikeaan suuntaan. Johonkin tänne harhoille jäi keppikin. Nämä poislukien Dingo veti niin hienoa jäljestystä, että voi hyvänen aika! Se on kyllä luonnostaan maavainuinen kun menee tuoreella metsäjäljellä niin nokka maassa, vaikkei siellä ole edes ruokaa. Tämä oli hienoa!

Floralle janoja. Muistellessani tekemiäni metsäjälkiä ei tullut mieleen yhtään, jolla jälki olisi lähtenyt oikealle. Jostain syystä teen ne yleensä vasemmalle. Niinpä nyt ei haitannut, että kaikki kolme jälkeä lähtivät janalta oikealle. Janat suurin piirtein 10, 15 ja 20 metriä, kahdelta ensimmäiseltä melkein heti keppi, kolmannella noin 50 metrin pätkä ja keppi. Tehtiin nämä siis saattaen eli käveltiin yhdessä kunnes vasta vähän ennen jälkeä sanoin JÄLKI ja jäin taakse. Flora ponkaisi eteenpäin, nappasi jäljet ja eteni hyvin kepeille. Ihan onnistunut harjoitus siis.