Maanantaina pienet jälkitreenit. Dingolle noin puoli tuntia vanha samanlainen metsäjälki kuin aiemmatkin: huolella tallattua melkein suoraa ja muutaman metrin välein keppi, yhteensä kuusi. Maaginen luku kuusi, koska en jaksa miettiä, montako niitä sinne panisi... Dingo oli taas pätevä. Parilla kepillä kyllä otin vähän takaisin ja lähetin rauhallisemmin menemään kun oli viipottamassa ohi, vauhtia oli nyt enemmän kuin tähän asti. Ja parissa kohdassa vähän risteli oikealle ja vasemmalle, mutta kokonaisuus oli hyvä ja motivaatio kohdallaan – palkkapurkin tyhjäksi hotkittuaan Dingo lähti kiskomaan eteenpäin jälkeä kun vielä keräilin purkkia taskuun. Kepeiltä lähdöissä siis hiomista. Mutta kepeillä Dingo alkoi poimia niitä suuhunsa! Erikseen tehty ilmaisu alkaa siirtyä viisaan pikkukoiran päässä suoraan metsään!

Vekalle janaharjoitus: noin viiden metrin jana, siitä vain pieni pätkä ja keppi. Janalla Veka bongasi takajäljen ja yritti sinne, yritin lähettää uudestaan, mutta ei oikein osannut edetä suoraan. Jäljen kyllä löysi, mutta sienestäjä oli käynyt sotkemassa sen (ja vielä ihan turhaan, en ole jättänyt muille kantarelleja) ja tuore harha oli Vekalle liian vaikea. Siitä kun päästiin yli, löytyi keppikin. Janoihin pitää nyt alkaa panostaa, koska ilmoitin Vekan jäljelle rotumestiksiin.

Floralle myös jana, muka ihan helppo eli vajaat kymmenen metriä, namikasa, jälkeä pieni pätkä ja keppi. Koko höskä meni hysteeriseksi poukkoiluksi. Flora ryntäsi namikasan yli, pyöri etsimässä sen, ryntäili sinne tänne jäljelle ja lopuksi ryykäsi kepin yli. Jäin odottamaan hiljaa, Flora palasi nostamaan kepin ja sai vielä palkankin tästä. Miksen vain riisunut valjaita ja kävellyt kotiin? Ei todellakaan mitään loppuleikkejä enää tällaisesta porsastelusta. Floralle eivät yhtään sovi tällaiset tapahtumarikkaat jäljet, sille pitäisi tehdä pitkää puuduttavaa suoraa, jolla se vähän pääsisi rauhoittumaan.