Aamulla jälkitreenit. Dingo teki keppiruudun. Tallasin metsään noin puolitoista metriä kanttiinsa olevan ruudun ja sijoittelin siihen kuusi keppiä, puolen tunnin päästä tultiin paikalle. Toin Dingon ruudun sivulle ja JÄLKI. Dingo oli vähän häh? mutta käppäili niin että osui kohtapuoliin ensimmäiselle kepille. Heti kun näin sen nuuhkaiseva keppiä, kehuin ja palkkasin namipurkilla. Näin löydettiin kaikki kepit, viides ja kuudes jo selvästi varmemmin, kun homma alkoi hahmottua. Dingo kävi muutaman kerran ruudusta ulkona, mutta kääntyi ja tuli takaisin, hyvä hyvä!

Veka sai tunnin vanhan noin sadan metrin (pidempää ei takametsään järkevästi saa) jäljen, joka teki lenkin ja päättyi ainoalle kepille. Ajatukseni oli, että Veka saisi vaan painaa menemään ja sitten kepistä loppupalkka eli pallobileet. Yritin sijoittaa kepin niin, että sitä olisi mahdoton missata. Muutaman metrin janalle Veka ponkaisi innoissaan, mutta ylitti jäljen ja pyöri etsimässä sitä, nosto oli taas vaikea. Jäljestämisessä oli kyllä hyvä asenne, mutta vähän liikaa seilaamista, ja kun olin merkannut jäljen liian harvaan, jouduin vain menemään perässä. Lopussa vielä juuri ennen keppiä Veka yritti ensin vasemmalle ja sitten oikealle, jouduin sittenkin pidättämällä nostattamaan kepin, harmi. Mutta saatiin keppi ja palloilut. Eipä tästä jaksa stressata, onhan se nyt jättimenestys, miten Veka on saatu jäljestämään kun miettii, millaista huuhailua koko touhu oli alkukesällä! Eli hyvä Veka!

Floran treenissä oli vähän hukassa sekä ajatus että toteutus. Janatreeni, mutta ei ollut tallattua janaa. Ehkä 20 metriä janaa, siitä reilun tunnin vanha vajaan sadan metrin pätkä kahdella kepillä, ei varsinaisia kulmia, mutta kiemurtelevaa. Janalle Flora lähti hyvin ja eteni kivasti suoraan, mutta enköpäs taas ryssinyt hommaa itse lipsauttamalla liinan käsistäni kun varoin nykäisyä... joten Flora livahti karkuun, mitä ei ikinä saisi päästää tapahtumaan. Nyt se kyllä meni ihan siistihkösti eteenpäin ja vain oikaisi jäljelle pari metriä ennen janan loppua. Sitten se vilisti jossain jäljellä ja ei ihan jäljellä. Sain sen kiinni kun se oli lähdössä ohittamaan suopursumätästä, jonka keskellä oli ensimmäinen keppi. Otin koiran haltuun, käskin sivulle, lähetin jäljelle ja otin kunnon liinatuntuman. Flora lähti nyt todellakin jäljestämään, poimi kepin ja meni lopun jäljen hurjan paljon paremmin kun oli liina kiinni.

Illalla viesteiltiin. Dingo ja Flora tekivät pikkutreenin takametsässä. Dingo juoksi viisi matkaa,  ensimmäinen kymmenisen metriä ja viimeinen viitisenkymmentä. Pieni oli niin pätevä, lähti ja pinkoi täysillä, jopa oikaisi polun mutkan ja suihki itsensä kokoisten mustikkapuskien läpi, ja sukelsi pikku kuono edellä palkkapurkkeihin. Ihana Dingo!

Flora teki samassa paikassa myös viisi matkaa, kukin siirtymä viitisenkymmentä metriä. Varmaan treenitauko ja matkojen lyhentäminen ovat auttaneet – nyt Flora lähti ja juoksi minkä kintuista pääsi. Se on niin hauskan näköinen kiitäessään antilooppiloikin eteenpäin. Se menee siis todella lujaa, aivan eri vauhtia kuin diesel-Veka. Sillä oli taas ongelma B-pisteellä: näin koiran pysähtyvän, katselevan ympärilleen ja juoksentelevan ympäriinsä sinne tänne. Nyt en auttanut, vaan päätin odottaa ja katsoa. Todettu on, että koira ei metsässä jokseenkin maastonvärisissä vaatteissa hiljaa seisovaa ihmistä kovin helposti katsomalla huomaa. Flora kuitenkin löysi sitten oikean suunnan ja tuli C:lle, hyvä! D-pisteellä ei ollut vaikeuksia. Lähetykset tein käskemällä koiran perusasentoon, odottamalla hetken hiljaa ja VIE, tämä toimi.

Sitten lähdettiin Vekan kanssa samaan paikkaan kuin viimeksi. Veka jolkotteli edellä tuttua reittiä pitkin samalle B-pisteelle kuin viimeksi eli kilometriin ja juoksi hyvin A-pisteelle. Siirryin viitisenkymmentä metriä eteenpäin C:lle ja aloin lähtöilmoituksen jälkeen jännätä jokaista risahdusta ja vilahdusta, ja niitä muuten alkaa kuulua ja näkyä jonkin verran kun seisoo jonkin aikaa ihan hiljaa keskellä näinkin syrjäistä metsää... ja kuului kyllä varsin eriskummallinen linnun äänikin. Mutta sitten alkoi kuulua ryminää ja metsästä ilmestyi Veka! Jee, mahtavaa. Palloteltiin, juotiin vettä ja chillailtiin vähän aikaa, sitten kysyin, pitäisikö juosta lisää, ja Veka yritti ottaa varaslähdön. Oli sovittu, että katsotaan tilanteen mukaan, lähetänkö Vekan vielä C:ltä vai kävelemmekö yhdessä takaisin. Kun lähtöhaluja näkyi olevan, sai Veka vielä juosta, ja hyvin se juoksikin! Erinomaista! Eihän tässä paljon enää kisamatkoista puutu :)