Lähdettiin viikoksi vuokramökille Paraisille. Koirille teki hyvää juoksennella vapaina yhdessä mökin isossa pihapiirissä, ei tullut mitään kähinöitä vaan päinvastoin puolin ja toisin viriteltiin vähän leikkimistäkin. Heti ahtaisiin sisätiloihin siirryttäessä tunnelma kiristyi.

dscn1513-normal.jpg

Loma sisälsi luonnollisesti myös treeniä, maaston keskellä kun oltiin. Flora veti kaksi lyhyttä kolmen kepin jälkeä teemana maastonvaihdokset. Ensimmäinen jälki lähti metsästä, tuli avoimen jäkäläisen kallion päälle ja kaarsi puoliympyrän takaisin metsään. Sinä päivänä puhalsi navakka merituuli, mutta Flora oli aivan ässä ja veti erinomaisen jäljen! Kerrassaan hienoa työtä avokalliolla kovassa tuulessa! Lukuun ottamatta janaa, jolla Flora eteni suoraan vasta uusinnalla. Toinen jälki ajettiin tyynessä hellesäässä metsästä pikkutien yli kesantopellolle ja siitä kaartaen takaisin metsään, tässä janalla Flora lähti takajäljelle, mutta siitä eteenpäin veti ihan loistavan jäljen!

Veka teki samantyyliset jäljet. Ensimmäisellä hieno jäljennosto muutaman metrin janaselta, metsästä kaarros avoimemmalle kalliolle. Toisella jälki ei meinannut nousta, mutta sitten päästiin metsästä hakkuuaukiolle ja sieltä kaarros vielä matalalle kalliolle. Veka veti molemmat jäljet jäljestyksen osalta aivan kympin arvoisesti, mutta puski menemään kuin sarvikuono ja olisi paahtanut kaikkien keppien yli, ellen olisi pidättänyt ja nostattanut niitä! Nyt meillä on sitten jäljestämiseen täysillä syttynyt koira ja iso keppiongelma! Makkarapalkka on ainakin vaihdettava palloon, sitten en tiedä...

Molemmat tekivät myös kolmen ja kahden esineen treenin, lyhyitä pistoja ja avoimella kallioisella paikalla vain alueen reunat käveltyinä. Esineet nousivat hyvin, pistoilla Flora eteni suoraan ja Vekakin suurin piirtein, avokalliolla juoksenneltiin sinne tänne... mutta reipas meininki oli ja esineet löytyivät pikavauhtia! Ei ole enää aavistustakaan, millaista esinetreeniä pitäisi tehdä, että saisi jotain järkeä tähän hommaan...

Viestiäkin juoksahdettiin kaksi treeniä ihan lyhyitä matkoja mökin vieressä. Motivaatiota siis, ja sitä oli. Florakin juoksi hippulat vinkuen, tosin aika äänekkäästi. Ensimmäisessä treenissä näin sen pysähtyvän B:lle, katselevan ympärilleen ja pyörähtävän takaisin, joten kutsuin sen perille asti. Ilmavainu ei ihan ole Floran juttu? Veka tietysti hoiti homman kotiin, otettiin ihan lähetyksetkin, mutta lyhyillä matkoilla ja ajoilla. On se vaan hauska laji!

Ilmeisesti viime viikkojen vähäinen treenaaminen on tehnyt isoille koirille hyvää, koska molemmat puhkuivat intoa ja töihin lähdettiin hirmuisella draivilla!

Dingo jatkoi jälkikepin ilmaisua edelleen ensin niin, että keppi on vain vieressä maassa ja sen nuuskaisusta saa naksun, nyt käskysanalla JÄLKI. Sitten keppi vähän matkan päähän ja JÄLKI. Tämä ei ole edennyt ihan toivotusti, yritin lähettää kepille muutaman askelen jäljen päähän, mutta Dingo ei tajua edetä jälkeä pitkin vaan etsii keppiä kiertelemällä. Tämä siis mietintämyssyyn. Dingo on kyllä ihana opetettava, se on tavattoman ahne ja tavattoman kiinnostunut kaikesta, joten sillä on aina hyvä "jes, mitä tehdään" -asenne :)

Dingo kokeili myös viestin alkeita kahdella pienellä juoksutuksella. Paljon sitä ei uskalla juoksuttaa – se on kirputtanut jalkojaan ja ollut vähän vastahakoinen käymään kävelyllä, minkä eläinlääkäri ensimmäisen rokotuksen yhteydessä diagnosoi panosteiitiksi, koska Dingo aristi selvästi raajojen pitkiä putkiluita. Lepoa ja lääkettä tarvitaan, jos koira ontuu, muuten ei tarvitse tehdä mitään. Dingo ei onnu, mutta sitä ei nyt varsinaisesti lenkitetä. Mökillä se liikkui reippaasti sekä itsekseen että muiden mukana eikä kirputellut kinttujaan enempää kuin kotona, joten uskallettiin ottaa sille pienet muutaman kymmenen metrin pinkaisut kahden ohjaajan välillä. Dingo veti nämä erinomaisesti! Heti kun se tajusi homman jujun, se pinkoi täysiä toiseen päähän ja rohmusi namipalkat. Hyvä Dingo!

dscn1508-normal.jpg