Dingon lauantain jälkikepukkaharjoitus: vein kuusi keppiä metsään töpöttäen polulta tasaiselle metsänpohjalle noin metrin verran, keppi siihen ja loikkaus takaisin polulle. Toin Dingon ja naksuttelin muutaman toiston pelkkää keppiä polulla. Sitten asettelin koiran tallauksen alkuun sanoen JÄLKI. No, kyllä se kaikki kepit bongasi ja sai niistä naksun ja kasan nameja (tai siis nappularuokaansa, mutta ahneelle menee kaikki). Ensimmäisillä ei olisi edennyt tallausta pitkin, kahdella viimeisellä näytti jo aika hyvältä. Kovasti vaan kiinnosti etsiä maahan tippuneita nameja, joita käytiin nuuskuttelemassa vielä parilla seuraavalla kävelylläkin kyseisen paikan ohi. Muurahaisia oli kamalasti ja bonuksena myös kusiaiset hyökkäsivät molempien jalkoihin kun hetki seistiin polulla – ei tulisi mieleenkään kylvää jäljelle ruokaa maahan ötököiden iloksi ja pennun yskittäväksi.

Sunnuntaina helle, ukkosta ilmassa ja pujon kukinta pahimmillaan vetivät niin jumiin, että rötkötettiin kotona ja tehtiin vain Dingon kanssa taas keppiharjoitus. Nyt tein sille keppiruudun pihalle ja halusin ilmaisut: tähän asti naksu on tullut heti kuonon osuessa keppiin, nyt odotin lisää. Ja oikeasti odotin koiran toimivan enkä sählännyt itse niin kuin edellisenä päivänä... Panokset kovenivat eli palkkana oli kissan märkäruokaa, josta Dingolla pyörivät tan-sukat jaloissa. Noin metri x metrin ruudussa oli 12 keppiä. Mentiin ruudun reunalle, JÄLKI ja mitä tekee Dingo? Etsii kepin, kääntyy katsomaan kun naksua ei tule heti ja tämä on ihan varmaan oikein. Siitäpä naksautin, palkkaa kippoon ja kepin poisto koiran syödessä. Ilmaisuksi käy pysähtyminen ja kontaktin ottaminen kuten Florallakin. Kaikki kepit löytyivät hyvin, Dingo ilmaisi ne heti eikä sitä kiinnostanut muu kuin tehtävä :)

Dingo jahtaa leluja hyvin. Tyyli on kuten yllä eli rallit lelun kanssa ja sitten maastoudutaan pureskelemaan sitä. Hirveästi Dingo ei vielä lelusta taistele, vähän kiskoo, selvästi mieluummin pinkoo perään.