Tänään pienet jälkitreenit takametsässä. Molemmille varmaan joku sadan metrin pituinen tunnin vanha jälki. Kivan lämmin muttei kuuma poutainen sää. Maasto Floralla kosteaa korkeaa varvikkoa, Vekalla matalampaa.

Veka ensin. Voi että miten hulppean jäljen veti Veka! Nostossa yritti kyllä takajäljelle, en päästänyt. Siitä oikeaan suuntaan, voi miten hienosti jälkeä pitkin koko matka! Nyt ei ollut pelkkää suoraa vaan hevosenkengän muotoinen jälki. Kolme namipurkkia löytyivät hyvin. Enkä yhtään kertaa joutunut patistamaan nokkaa maahan! Pari kertaa Veka meni hiukan jäljeltä sivuun ja nenä nousi heti, mutta odotin hiljaa ja Veka haki nopeasti takaisin jäljelle maavainulla. Vauhtia oli sopivasti, reipas kävelyvauhti. Olipa se tänään hieno! Ehkä siitä vielä jälkikoira tuleekin :)

Floralle olin aamulla tallannut noin 25 metrin janan. Eipä auttanut tällä kertaa. Flora lähti vauhdilla, ehkä puoliväliin suoraan, sitten vain kääntyi vasemmalle kikkailemaan. Kelasin sen liinasta takaisin ja lähetin uudestaan. Vähän matkaa suoraan ja sama juttu. Takaisin ja uusi lähetys. Nyt päästiin jäljelle asti, joka kulki noin metrin takamerkin takana. Jäljennosto oli kyllä moitteeton, hyvin päästin matkaan. Jäljellä oli vain kolme kulmaa oikealle, sitten keppi ennen takaisin polulle tuloa. Kaikki kulmat tein ison kiven tai puun eteen, niin ettei niistä pääsisi yli – Flora ylitti silti joka kulman... ensimmäisessä teki ihan järkevän tarkistuskierroksen, toisessa ylitti ja oikaisi, kolmannessa pyöri etsimässä jälkeä. Hooohhoijaa. Keppi toki nousi.