Vekan jälki: noin 150 metriä, tunti ja kymmenen minuuttia, tasainen kostea metsämaasto, kostea viileä sää, viisi tennaria. Jälkeä tehdessä löysin jäljen sivusta yhden ylimääräisen tennarin, jonka poistin liian vaikeana häiriönä... täällähän siis kulkevat kaikki: joka lajin pk-väki, noutajaporukat, mejäilijät, maastopyöräilijät, ja -moottoripyöräilijät, suunnistajat, hevoset, hölkkääjät ja kaikkia luonnon antimia keräilevät sekä tietysti kaikki täällä koiria lenkittävät, joita tulee autokunnittain kauempaakin, ja riistaakin riittää. Eipä tarvitse harhoja treenata erikseen, ainakaan näin kymmenen metrin päässä tiestä.

Lähetin Vekan viistosti noin metrin päästä nostamaan jäljen. Nyt se löytyi helposti. Jälki mentiin tutulla kaavalla eli vallan mainiota jäljestystä aina viisi metriä kerrallaan, sitten yritys jatkaa ilmavainulla. Loppupäässä jälkeä nousi kevyt vastatuuli, jonka ansiosta ei Vekan kuono meinannut pysyä maan tuntumassa enää lainkaan. Stoppasin koiran aina nenän noustessa ja sanoin JÄLKI näyttäen maata, jos ei pelkkä käsky tehonnut. Pallot löytyivät hyvin. Lisää treeniä vaan!

Floran jälki oli kai myös jonkun 150 metriä, tunti ja 40 minuuttia, sama maasto. Jana 40 askelta eli vajaat 30 metriä. Kävelin janan aamulenkillä ja tein iltapäivällä jäljen takamerkin kohdalta. Vettä sateli jossain määrin koko päivän. Flora lähti hienosti etenemään janalla, mutta noin puolivälissä se yhtäkkiä poikkesi vasemmalle. Luulen, että tässä meni yksi niitä lähes umpeenkasvaneita vanhoja polkuja, joita tällä alueella risteilee. En päästänyt, Flora tuli takaisin ja lähetin sen jatkamaan janaa. Se istui vinossa ja lähti oikealle. Takaisin, kunnon suoristus ja eteenpäin janaa. Nyt Flora eteni nätisti loppuun ja jäljelle tullessaan nosti sen heti hyvin oikeaan suuntaan. Ensimmäinen kulma täydellinen, toisesta metritolkulla ulos... loppuun ok ja kepin nosto. Näitä janoja tehdään lisää, ajatuksen ja maltin kanssa, jana on tärkeä ja jälki odottaa kyllä.