Mettäreenit HK:n kanssa. Tallattiin jäljet ja tehtiin esineet. Kävelin kaksi suoraa pistoa, toinen ehkä 40 metriä, toinen 20. Flora haki molemmat esineet mallikelpoisesti pois lukien ensimmäisen luovutus; räkäisi esineen varpailleni eikä edes nostanut sitä uudestaan käskemättä, MUR! Mutta muuten tosi hyvä!

Vekan kanssa taas hakattiin päätä mäntyyn. Ei pysty kykemään. En tajua, miten koira pystyy viestillä juoksemaan 300 metriä kerran käveltyä hajuvanaa pitkin ilman mitään ongelmaa, mutta esineruudussa se ei millään pysty etenemään edes kymmentä metriä jo moneen kertaan kuljettua pistoa pitkin? MIKSI?? Veka lähti vinoon sinne, lähti vinoon tonne, masentui heti kun kutsuin pois, eteni sitten nihkeästi ensimmäiselle esineelle asti. Toinen lyhyempi pisto oli helpompi, Veka eteni edes jotenkin pistoa pitkin, sai esineestä vainun ja tarkensi hartaasti (esine oli juuri pesusta tullut reikäinen nilkkasukka, Florakin tarkensi tätä pitkään). Mutta saatiin ainakin nyt se toinen esine käymättä ensimmäisen paikalla, se ainakin oli hyvä! Säähän oli taas täysin tyyni ja äärimmäisen kostea. Ukkonen vaimeni maastoon mentäessä, mutta vettä satoi koko ajan.

Vekan jälki oli noin tunnin vanha, ehkä 150 metriä. Kokeilin jättää pallot pois ja panna tilalle namipurkkeja. Palloja on kuitenkin vähän hankala heitellä kesken jäljen. Veka jäljesti, no, niinkuin se nyt jäljestää. Pätkiä aivan erinomaisesti, sitten taas plop ja nokka ylös, ja oltaisiin käppäilty ties mihin, ellen olisi aina pidättänyt ja ollut päästämättä vääriin suuntiin. Mutta vähemmän taas tarvitsi patistella jatkamaan maata pitkin. Parhaiten menivät tasaisimmalla pohjalla kulkevat pätkät. Kaikki kevyesti maahan piilotetut purkit löytyivät hyvin. Vauhtia oli nyt varmaan puolet vähemmän, ruoastako johtuen? Herkut kyllä kelpaavat, mutta pallo on aina pallo...

HK tallasi Floralle jäljen, sekin noin tunti ja 150 metriä. Teemana siis vieras jälki. Noin kymmenen metrin jana ja jäljennosto aivan täydelliset! Myös jäljen alku aivan huikean hienoa työtä! Kunnes ensimmäisestä kulmasta mentiin reippaasti yli. Nyt Flora teki kuitenkin ihan järkevän tarkistuskierroksen ja jatkoi oikeaan suuntaan. Ennen toistakin kulmaa oli jotain pientä säätöä, mutta kulma ok. Loppumatka oli menevinään niin hyvin... kunnes edessä olikin tie ja loppukeppi oli takaoikealla, häh? Flora oli mennyt kepin ohi, vaikka niin näytti olevan jäljellä. En päästänyt sitä tielle, vaan odotin, että se etsi kepin.