Perjantaina mietin, kipaistako vielä esineet takametsässä ennen ratsastamaan rientämistä. Kun oli kuumakin ja esineitä on jankattu nyt alkukesästä vähän turhankin paljon... tehtiin nyt sitten kuitenkin, vaikka jälkiviisaana voi todeta, että ehkä olisi kannattanut vaan jäädä sinne sohvan pohjalle siksi aikaa...

Kävelin kolme suoraa pistoa noin kymmenen metrin välein ja kreppasin lähetyskohdat. Tässä on kauhean kiva esinemaasto, tosin 50 metrin syvyyttä siihen ei saa. Flora teki ensin ja vipelsi siis mukana kun kävelin viemässä esineet, jotka tiputin sen huomaamatta. Sain vähän uusia esineajatuksia keskiviikon treenissä. Koira voi tarkistaa alueen järjestelmällisin pistoin juosten takarajalle ja sieltä takaisin joko esineen kanssa tai ilman seuraavaan lähetykseen. Flora toimikin näin: lähti lujaa, juoksi suoran piston, nappasi esineen, juoksi lujaa tuomaan sen. Mitä nyt luovutuksessa räki joka esinettä viisi kertaa. Mitenköhän tämä on nyt taas mennyt niin huonoksi. Mutta aivan ihanteellisesti nousivat esineet! Ja aivan turhaa teettää Floralla mitään yhdessä vientejä ja vastaavia apuja, se osaa ja menee eli lisää haastetta peliin. Palkkana oli nami per esine ja sitten lopputaisteluleikit.

Vekan kanssa sitten ruutuiltiin ihan koko rahalla taas... Kävelin samalla tavalla viemässä esineet sen kanssa tiputtaen ne huomaamatta. Veka otti kovasti ilmavainua ja oli kovin kiinnostunut jo tehdyistä pistoista. Aloitus oikeasta etunurkasta. Veka varasti lähetyksessä, pinkoi suoraan piston päähän, nosti esineen ja toi sen. Hyvä hyvä! Pallopalkka. Sitten keskimmäisellä pistolla se eteni suoraan ehkä puoliväliin, mutta ei pystynyt menemään loppuun asti, vaan magneetin lailla sitä veti se ihana paikka, missä äsken oli esine. Sinnepä siis jumittamaan kuten aina. Kutsuin Vekan pois ikään kuin se olisi tarkistanut tyhjän alueen, ja etenin lähettämään vasemmasta etunurkasta. Tässä se eteni sen verran suoraan, että tuli esineelle ja nosti sen. Hyvä ja pallo tästäkin. Sitten yritettiin uudestaan keskimmäistä pistoa. Ja eikun suoraan sinne ihanaan takanurkkaan seisoskelemaan ja muistelemaan sitä ihanaa ensimmäistä esinettä. Kutsuin pois. Sitten toisena nostettuun takanurkkaan ja Vekaa harmitti, että joutui vielä etsimään jotain esineenketaleita. Etenin lähettämään edempää keskimmäiseltä pistolta. Ja eikun ihanaan takanurkkaan, ja sitten toiseen. Edettiin vielä lähemmäs esinettä lähetykseen. Ja taas vasempaan takanurkkaan fiilistelemään. Nyt kuitenkin Veka kuljeskeli takarajalla sen verran, että se voisi osua keskiesineelle, joten jäin seuraamaan tilannetta, koska se kuitenkin liikkui eikä vain seisoskellut. Loppujen lopuksi se kuljeskeli tarpeeksi lähelle ja nosti keskiesineen, ja tästä tietysti bileet pystyyn. Phuuh! Veka, mitä ihmettä sun kanssa tehdään?