Hikoiltiin tottiskentällä toteamassa, että mitä enemmän treenaa, sitä heikommin taitaa mennä :) Noutoa oli ohjelmassa ajatuksena saada siihen vähän vauhtia. Flora tuli ensin. Flora oli kovin innoissaan eikä hermostunut kentällä olevista muista koirakoista. Which was nice. Tiputin noutokapulan maahan, juostiin sen luota pois, sitten lähetin noutamaan heittoa reippaasti pidemmältä matkalta. Muutaman toiston jälkeen keksin jättää kapulan pystyyn, jottei koiran tarvitse juosta etsiskelemässä sitä... paluuvauhti oli Floralla hyvä. Jäin siis paikoilleni, kehuin ja kannustin tuonnissa. Sitten parin metrin päässä jes! ja lelu. Flora toimi hyvässä vireessä ja taisteli hyvin, hyvä hyvä! Sitten esteet kerran, estenouto ok, samoin hyppynouto, vaikka hyppy heilui hieman uhkaavasti. Ei kuitenkaan kaatunut. Sitten kiitoshei!

Veka... saisi varata ajan optikolle :) Ottaen huomioon sen taitavuus agissa, jossa on pakko vetää näköaistilla, se on ihan ihan uskomaton puusilmä, kun pitäisi löytää noutokapula tai pallo nurmikosta. Varsinkin kun se pitää kontaktia noutokapulan heiton ajan ja ennakoi puolestaan pallonheittoa juoksemalla valmiiksi johonkin vapaavalintaiseen suuntaan, lensi pallo mihin lensi. Tämä toki naurattaisi, ellei treeni tökkisi sen takia. Toisaalta ei siihen hermostuakaan toki voi! No, kokeiltiin samaa kuin Floran kanssa, mutta Vekalle toimi paljon paremmin heitto ja karkuun juokseminen. Sillä vaan vire laskee noutokapulasta niin paljon, että kunnon paluuvauhdin eteen saa kyllä hikoilla. Säädettiin jotain, kunnes en jaksanut enää juosta ja Vekan kielen pinta-ala oli tuplaantunut. Sitten esteet kerran, eikun A-este viisi kertaa, Veka ei ottanut kunnolla vauhtia eikä meinannut näin ollen päästä yli. Yhdessä juosten sitten mentiin. Hyppynouto kerran metrin esteellä, tämä sentään meni hyvin, varmistin ylimääräisellä hyppykäskyllä Vekan kääntyessä kapulan kanssa. Nätisti hyppäsi.