Sunnuntaiaamuna viestille. Ei ollut liian kuuma eikä muuten ollut yhtään hyttysiä! Oltiin samassa paikassa kuin viimeksi, jotta oli helppo maasto ja tuttu rata, kun haasteena oli matkan pituus. Flora aloitti, vein sen sadan metrin päähän metsään ja lähetin sieltä. Lähti hippulat vinkuen ja pinkoi suoraan A:lle. Siirryin sata metriä edemmäs metsään. Flora lähti lujaa A:lta ja pinkoi metsäpäähän. Syötiin namipurkki ja istuskeltiin hetki, sitten yritin lähettää Floran. Se lähti ja tuli takaisin. Toisen kerran. Flora ei irronnut, vaan pyöri vähän matkan päässä ja kovasti jäljesti sinne tänne kuono maassa (mitä se tekee silloin kun ei muutakaan keksi), tuli ja meni eestaas, mutta ei vaan juossut vaikka huutelin käskyjä ja osoittelin suuntaa. J huuteli sitä niin että itsekin kuulin, mutta kutsuihin Flora ei reagoinut lainkaan. Jossain vaiheessa siitä ei ollut havaintoa kummassakaan päässä, ja edetessäni löysin sen seisomasta sadan metrin pisteen tienoilla. Sitten sadan metrin pisteeltä se vihdoin saatiin A-pisteelle asti. Juoksutettiin se sitten vielä kerran sataan metriin ja takaisin – Flora juoksi kyllä A:lta lujaa suoraan metsäpäähän, mutta metsäpäästä sitten nihkeästi kaksoiskäskyllä takaisin A:lle. Tultiin siihen tulokseen, että kun Florahan ei ole laumapalkkautuva koira lainkaan (toisin kuin Veka, joka varmaan juoksisi pelkällä oman ihmisen löytämisen ja yhdessä iloitsemisen voimallakin), ladataan ensi kerralla purkkeihin paremmat herkkupalkat ja J:lle kaksinkertaiset, kun minulla kuitenkin ykkösohjaajana on nähtävästi kuitenkin jotain itseisarvoakin...

J kävi vaihtamassa koiraa, minä etenin metsäpäässä 300 metriin asti. Veka lähetettiin siis A-pisteeltä suoraan kisapituiselle jäljestysosuudelle. Se nappasi vainun heti autolta, kiskoi A-pisteelle ja hädin tuskin pysyi pöksyissään lähetykseen asti. Lähti lujaa ja pinkoi suoraan luokseni metsäpäähän. Palloteltiin ja sitten chillailtiin hetki. Veka oli lähdössä lapasesta heti kun aloin valmistautua lähetykseen, mutta nyt otettiin lyhyt seuraamispätkä, pysähdyin ja seisoin noin kymmenen sekuntia hiljaa, sitten VIE! Veka pinkaisi matkaan ja juoksi hyvin A:lle. Tästä jatkoin vielä toiset 300 metriä metsään päin. Veka juoksi tämän 600 metriä metsään ja 600 metriä takaisin A:lle yhtä hyvin – pysyi näpeissä kisamaiset lähetykset, lähti lujaa ja juoksi suoraan perille, ei olisi paremmin voinut mennäkään! Loistavaa Veka!