Vekan agitreeneissä tehtiin SM-kisojen maksien joukkuerataa. Se oli aika kiva. Ensin tehtiin kahta vapaavalintaista kohtaa, sitten koko rataa. Vierekkäisestä U-putkesta toiseen, siitä suora umpikulma kepeille. Lähdin pätkälle takaa-ajoasemasta toisin kuin se kyseinen kohta radalla meni, mutta taas kerran persjättöön ehti kun vaan päätti ehtiä ja pinkaisi. Kepeille vähän saatoin, Veka haki hyvin ja teki hyvät pujottelut. Toinen kohta oli putkesta hyppy viistoon ja siitä  suora kulma takaisinpäin toiselle hypylle, mistä vielä loppusuoran toinen eli viimeinen hyppy. Kokeiltiin tätä tiukalla valssilla lähemmän siivekkeen ympäri ja suoralla pinkaisulla koiran hypättyä. Muuten hyvä, mutta Veka vetikin tähän viskin hypäten kauemman siivekkeen ympäri. No, kokeiltiin sitten hypylle heittämistä ja puolivalssia toisella hypyllä, tämähän sujui kuin tanssi!

Alussa oli hyppy suoraan ja pitkittäinen hyppy suoraan. Ensimmäisellä kerralla Veka teki tämän kutsulla toisen hypyn takaa aivan oikein. Nelosesteellä hukkasin radan ja palkkasin (mikähän siinäkin on, että ratoja on treeneissä paljon vaikeampi muistaa kuin kisoissa?). Sitten uudestaan ja nyt Veka ei enää hypännyt pitkittäistä hyppyä suoraan millään, vaan kiersi sen taakse. Muutaman yrityksen jälkeen päätin, että mitäpä tuota hinkkaamaan, tehtiin lentävä lähtö, joka toimi, koska nelosena oli A ja takaaleikkaus ok. Tästä putki, putki, kepit, takaakiertohyppy ja puomi, oikein sulavasti. Puomilta hyppy suoraan persjätöllä, kaarre vähän levisi, mutta kääntö muurille ok, kurvi pituudelle ja siitä keinulle, näissäkään ei mitään häikkää. Keinulta hyppy suoraan, vierekkäinen päällejuoksulla, Veka irtosi kauniisti hypylle ja yhtä kauniisti tuli päällejuoksuun, ja pysyi nätisti vastakädessä kolmannelle hypylle. Tästä A, putki ja se loppuhässäkkä hyvin. Oikein hyvä treeni :)

Agista metsään jälkitreeneihin. Jälkien vanhetessa tehtiin esineitä. Tallattiin kaistale, takaosaan keskelle vietiin yksi esine. Flora haki ensin. Se lähti hyvin, mutta noin kymmenen metrin päässä teki äkisti uukkarin ja juoksi takaisin. Luultavasti hämmästyi tallauksista, kun viime aikoina on niin paljon tehty suoria pistoja. Uudella lähetyksellä irtosi hyvin ja pinkoi hetikohta takaisin esineen kanssa. Luovutuskin oli ok, nyt Flora asetteli itsensä perusasentoon, mutta jos se haluaa siinä luovuttaa niin siitä vaan. Taistelupalkka ihanalla farkunlahkeella.

Veka ruutuun. Veka ponkaisi hyvin matkaan. Vasemmasta sivurajasta ulos. Koira hävisi metsän siimekseen, näkyvyyttä ei ollut juurikaan. Kuikuilin sitä vasemmalta ja lopuksi huutelin. Veka ilmestyi yllättäen ruudun oikealta puolelta. Uudella lähetyksellä se paukkasi oikealta puolelta ulos. Vielä yksi lähetys, ja nyt Veka irtosi riittävästi suoraan ja sai esineestä vainun. Toi hyvin, vauhtipallopalkka.

Vekan sai vieraan jäljen, joka ehti esineitä säädettäessä lurahtaa noin tunnin ja 40 minuuttia vanhaksi. Jälki kulki suurin piirtein suoraan noin sata metriä, palloja oli neljä. Maasto vietti vasemmalle, ja Veka yritti koko matkan viistää jäljeltä alarinteeseen – ilmeisesti haju valui alamäkeä ja Veka ehkä myös haki hajualueen reunaa. Taas kerran se jäljesti pätkittäin vallan mainiosti, sitten tipahti kyydistä ja osoitin sen takaisin jäljelle käskien jäljestää. Nyt se ei kuitenkaan lainkaan niin selvästi nostanut kuonoaan korkealle ja kunnolla vetänyt ilmavainua, edistystä siis on saavutettu tässä. Pallot löytyivät hyvin. Jäljen loppupäässä missasin yhden merkin ja Veka pääsi kokonaan jäljeltä pois alarinteeseen, tässä meni siis tosi heikosti, mutta jälki löytyi ja viimeinenkin pallo saatiin.

MM tallasi Floralle toivomani kulmaharjoituksen, joka ehti vanheta noin kahteen ja puoleen tuntiin. Neljä kertaa kulma + keppi merkattuna niin, että osaisin skarpata kulmissa ja olla päästämättä koiraa pitkälle yli. Pituus noin kahdensadan metrin kieppeillä, maastossa oli kivasti vaihtelua ja suopohjaa (kiitos taas kerran Gore-Texille!). Jana oli hiukan päälle kymmenen metriä, ja tämän ryssin harmittavasti itse. Oletin, että jälki lähtee vasemmalle takaisin autoja kohti suorassa kulmassa janamerkiltä. Todellisuudessa se lähti viistossa oikealle hiukan janamerkin takaa. Flora oli menossa oikein, mutta jäi janalle pyörimään kun en heti lähtenyt perään. Tyhmä minä. Selviteltiin liina puun ympäriltä ja päästiin matkaan.

Pidin liinan parissa metrissä ja jarrutin reippaasti, että kulmat saatiin tehtyä huolella, en siis päästänyt Floraa kuin koiranmitan yli. No kulmat kyllä hanskattiin, mutta ohjaaminen liian lyhyellä tiukalla liinalla vaikutti Floran työskentelyyn negatiivisesti. Se kiskoi levottomasti eteenpäin ja meni jopa kahden kepin yli pystymättä keskittymään niiden nostamiseen, ehkä senkin takia, että maastonvaihdosta, kulmaa ja keppiä tuli niin tiheään tahtiin. Loppuun päästiin toki ja loppukeppi löydettiin. Hyvä harjoitus tämäkin, lisää kulmatreeniä ja ajatusta niissä ohjaamiseen.