Lauantaiaamuna jätettiin Flora hoitoon ja ajettiin Vekan kanssa Toivakkaan Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen järjestämälle viestileirille.

Aamukahvin jälkeen lähdettiin maastoon ryhmässä, johon kuului lisäksemme kolme suursnautseria ja kelpie. Tehtiin tavallinen viiden matkan viestiharjoitus. A-pisteeltä D-pisteelle oli hiukan reilut neljäsataa metriä eli A–B parisataa metriä ja jälkiosuudet noin sata metriä. Maasto oli alussa risu-puunranka-suopursu-ryteikköä, sitten ylitettiin tie ja mentiin mäki ylös ja alas suopursuiselle suolle, jossa oli useita ojien ylityksiä, ja siitä vielä ihan vähän matkaa ihan mukavaa metsämaastoa. Itseäni jännitti, mutta Veka juoksi kaikki matkat lähes moitteettomasti. Ainoa kupru tuli D-pisteeltä lähdössä. Veka lähti vähän lötkösti, pysähtyi parinkymmenen metrin päähän, hipsi kaartaen puoleenväliin takaisin ja jäi siihen katselemaan minua. Tuomarin ominaisuudessa vieressäni seisova kouluttaja neuvoi odottamaan hetken, lähtisikö Veka, ja uusimaan käskyn, kun se ei lähtenyt. Osoitin taipaleelle ja hihkaisin käskyn. Veka kääntyi, lähti heti paremmalla vauhdilla ja juoksi A-pisteelle asti. Yritti vain lintsata juoksemisesta ja totteli heti kun sanottiin että kyllä, täytyy.

Lauantain toinen setti tehtiin iltapäivällä samalla radalla, mutta kolmella matkalla B-pisteen ollessa puolivälissä eli kahdessasadassa metrissä. Veka alkoi olla tosi väsynyt, mutta juoksi edelleen hyvin. Erinomaista Veka!

Lähetyksen tein ensin höpöttämällä koiralle ja suuntaamalla sitä kädellä osoittamalla taipaleelle päin ennen lähtökäskyä. Kouluttajan mielestä se oli aika turhaa, koska Veka lähti ja juoksi niin hyvin. Jätin sitten avut pois, ja Veka lähti yhtä hyvin kokeenomaisilla lähetyksillä. Lopuksi en enää edes odottanut Vekan katsovan taipaleelle päin ennen lähtökäskyä, ja se lähti silti. Se oli joka lähetyksellä paremmin suuntautunut matkaan, kun en enää häirinnyt sitä turhalla säätämisellä... juuri näitä neuvoja lähdettiin leiriltä hakemaankin :)

Ääntelyyn kiinnitettiin tietysti huomiota. Veka lähtee ja juoksee aina hiljaa, mutta pisteillä odottelu aiheutti hinkuvinkumista varsinkin alussa eli B-pisteellä ja jonkin verran C:lläkin. Mitä kauemmin oltiin metsässä, sitä vähemmän kuului piipitystä.

Sunnuntaiaamupäivällä mentiin vesisateessa samoihin maastoihin, mutta nyt juoksutettiin koirat viidellä lyhyemmällä matkalla hiekkamonttujen yli metsänreunaan ja siitä metsän puolelle. Maastonvaihdos ei hämännyt koiria, hyvin juostiin taas.

Sitten vielä esineille. Veka sai hakea vieraiden tallaamista ruuduista vieraat esineet, mutta helpotettiin niin että J vei esineet näyttönä. Tässä ei tietenkään ollut ongelmaa, liian helppoa enkä ollut ihan tyytyväinen kun en saanut kommunikoitua haluaamani harjoitusta. Haettiin nyt sitten kuitenkin nämä esineet näin.

Leiri oli erinomainen, myös majoituksen, muonituksen ja hinnan osalta, kiitos! Veka suoriutui hienosti. On sen kanssa sitten jotain tehty oikein! Leirille tultiin katsomaan, juokseeko Veka uppo-oudossa paikassa ja porukassa pitkissä treeneissä haastavia maastoja kisamaisin odotuksin ja lähetyksin – juoksihan se, eivät Vekaa häirinneet olosuhteet yhtään. Itse saisin hävetä, kun en luota koiraan.