Perjantaina kiidettiin hallille agiliitelemään. Flora ensin. Katsoin kentällä olevista esteistä muutamalla siirrolla sopivan ratasen, jossa oli niin okseri, keppien hakuja kuin keinukin. Kepit olivat kahdessa osassa eri kohdissa. Floralla oli tänään vähän hermompi päivä, joten homma meni melkoiseksi huutorynnimiseksi. Koira ei liian korkeassa vireessä keskity ja opi. Floran kanssa tarvitsee vain kävellä sisälle halliin, niin se on jo liian korkeassa vireessä. Hetimiten totesinkin, ettei tästä nyt tule mitään, otettiin aikalisä ja mentiin kentän laidalla hörppimään vettä ja istuskelemaan ihan rauhassa. Sitten uusi yritys. Palkkaukset tänäänkin vain motskun heittoja, ei repimistä.

Aloitus okserilta lyhyellä välillä umpikulmassa kepeille. Flora ei osaa moista hakea, mutta jos se olisi poukkoilun sijasta tullut mukana, olisin opettanut asiaa OHJAAMALLA sen aloitukseen. Kepeiltä mutkaputki, persjättö, hyppy, takaaleikkaus toiseeen mutkaputkeen, pari hyppyä ja jyrkkä avokulma keppien toiselle puoliskolle. Tämä haku oli yhtä vaikea, ja jostain syystä myös loppuun asti pujottelu tökki. Kepeiltä renkaalle, muutaman kerran sivusta läpi.

Viimeisenä keinu, jolla ei tänään nähty lentoa vaan hiiviskelyä. Alas hoputtamalla Flora vain juoksi läpi. Muistin, miten hyvin lelun jättö alastulolle toimi, joten jatkettiin jättämällä motsku, ja se kyllä toimikin hyvin hiippailun poistamiseen.

Miksi vaihtaa puolta sekä ennen että jälkeen putkien välisellä hypyllä kun voi vain pysyä samalla puolella ja saa koiran linjattua hypylle kuitenkin. Tämä kuitenkin veti Floran putkelta hypylle niin, että linja olisi jatkettuna vienyt suoraan mutkaputken takana olevan keinun alastulolla olevalle lelulle. Flora lukitsi kohteen ja kaasutti lämä tiskissä tätä linjaa pitkin jättäen täysin huomiotta ohjauksen ja putkeen viennin. Koira siis veti täystaklauksen jalkoihini sillä seurauksella, että lensin yksi polvi edellä maahan ja mätkähdin siitä kyljelleni, kyllä, juuri se polvi, joka vasta toipui kohtaamisesta puunjuurakon kanssa jäisellä metsäpolulla. Makasin sitten vähän aikaa selälläni kiroilemassa Floran tyrkyttäessä kuolaista lelua naamalleni. Otettiin jatkossa niin, että vedin koiran turvallisemmalle linjalle tekemälle ne puolenvaihdot. Keppejä hinkattiin sitten loput ajasta.

Tämän jälkeen Vekan ohjaaminen oli aika ihanaa. Se osasi. Vekallakin oli kyllä vaikeuksia hakea keppikulmaa okserin jälkeen, meni väärältä puolelta sisään, kun yritin työntää. Tein sitten toiselta puolelta pakkovalssilla, ja tämä toimikin hyvin. Putket ja hypyt tietysti hyvin joka kerta. Otettiin myös pakkovalssilla putkien välinen hyppy ja toisen putken jälkeinen hyppy, nämäkin hyvin, samoin takaakierto hypylle ennen toista keppipätkää. Toiset kepit Veka haki loivasta umpikulmasta hyvin, mutta jätti useamman kerran viimeisen välin pujottelematta. Se näytti siltä kuin ei olisi hahmottanut keppien loppua, hämäsi ehkä, että ne olivat vain puolikkaat? Vekakin hiiviskeli keinulla ja sai alastulolle lelun, mikä oli hyvä.

Kävelytin koirat, ja autolle palattaessa havaitsin jokseenkin rauhoittuneen Floran, pari namia taskussa ja tyhjän hallin. Vein Floran rauhallisesti hihnassa sisälle. Lähelle keppejä ihan loivaan avokulmaan, hihna pois ja ihan rauhallisesti keppien aloitukseen. Rauhallinen kutsu, pujottelu ja namin heitto loppuun. Sitten heti hihna kiinni ja rauhallinen siirtymä. Sama toisella keppien osalla kevyestä umpikulmasta. Nämä heti oikein. Sitten pois.