Jälkeä ja esinettä taasen. Kokeiltiin 10 x 10 metrin hyvin tallattua pienoisruutua, johon kylvin kahdeksan esinettä. Jos se saisi jolkottelemaan vähemmän ja nuuskimaan enemmän? Flora kipaisi ensin hakemassa kolme esinettä saaden viimeisestä ruokapurkin. Floralla ei toki ollut ongelmaa, tai oli kyllä luovutuksessa taas; kehuin nostoista, joten esineet putoilivat ärsyttävästi varpailleni.

Vekalla oli hirveä hätäkkä päästä ruutuun, mutta etsintään ei tämä harjoitus auttanut. Huonoa oli. Viisi esinettä nousi, mutta Veka jolkotteli ruudusta ulkona, jumitti jo nostetuilla paikoilla ja seisoskeli muuten vaan. Vaihtoikin yhden esineen ja jumitti siitäkin paikalleen eikä meinannut tuoda kumpaakaan. Hirmuiset kehut tietysti heti kun esine nousi ja palkaksi leikittiin esineillä, viimeisestä vasta pallo. Lähetys vauhdissa leikistä auttoi Vekan kyllä reippaammin ruutuun, mutta se ei vaan osaa etsiä.

Jäljet vanhenivat vain puoli tuntia. En viitsinyt odotella kauempaa kun oli sen verran taas trafiikkia metsässä. Floralle halusin vain hyvän janan, koska niitä ei ole erikseen tehty yhtään. Reilut kymmenen metriä. Lähetyksen jouduin uusimaan noin neljä kertaa, koska Flora ei olisi edennyt suoraan yhtään, voi hyvänen aika miten raivostuttavaa. Mutta vihdoin eteni suoraan, ja jäljennosto oli kyllä täydellinen! Tästä lähti vain mutkitteleva jäljenpätkä, jonka päähän oli jemmattu ruokapurkki. Jäljen Flora viipotti menemään vauhdilla, ei valittamista. Purkki ja kiitos.

Vekalla oli taas noin sadan metrin jälki kahdella pallolla. Mutkia, ylä- ja alamäkeä, risuja ynnä muuta. Veka ajoi jäljen vallan mainiosti! Kerran se harhautui, autoin takaisin. Jäljellä Veka eksyessään jää vain seisoskelemaan ja odottamaan, että näytän jatkon. Valitettavasti, mutta niinhän se tekee kaikessa muussakin. Jäljellä ollessaan se kuitenkin paineli oikein reippaasti menemään ja paikansi pallot hyvin.