Iltapäivälenkillä etsittiin parit esineet. Kävelin siksakkia viemään kolme esinettä johonkin 20–30 metriin. Veka ensin. Pidin pannasta kiinni, Veka kiskoi minut lähetyspaikkaan. En sanonut mitään, käänsin oikeaan suuntaan, kuiskasin ja sitten ETSI! Sinne singahti. Veka löysi esineen ja jäi taas ihmettelemään. En reagoinut. Se lähtikin tulemaan ja nosti jopa letkeän laukan, lähellä vauhtipalkka pallolla. Hiukan palloilua, pannasta kiinni ja lähetys samasta kohdasta polulta vastakkaiseen suuntaan. Veka ryntäsi matkaan ja nosti esineen sujuvasti. Taas vauhtipalkka. Tosi hyvä! Näin jekuttamalla ei Veka päässyt jo nostamansa esineen paikalle ihmettelemään. Flora haki kolmannen esineen. Lähti lujaa ja rynni vähän aikaa ympäriinsä, sitten käänsi nenän päälle ja lähti jäljestelemään kävelemiäni siksakkeja. Kävi lähellä lähetyspaikkaakin ja jolkotteli ympäriinsä, mutta en nyt sanonut mitään vaan annoin rauhassa työskennellä. Lopuksi Flora eteni tarpeeksi syvälle ja toi esineen. Palkaksi ruokaa purkista ja kun Flora kärtti leikkiä, heittelin sille Vekan tennaria. Kyllähän se sitä haki!

Illalla Tavesin tottiksiin. Floran osalta kaikki meni niin pieleen kuin voi. Ei mitään uutta siis. Mentiin parin kanssa ja ilmoittauduttiin, tästä alkoi heti tärinä ja korvat lintassa läähätys. Flora oli aivan eri koira kuin viimeksi, koska ilmoittautuminen -> koetilanne -> paniikki. Vähän seuruutin ja sitä se pystyi kyllä tekemään ihan ok, tai no tosi hermostuneena, mutta teki kuitenkin. Leikitin nyt vanhaan tapaan motskulla, Flora leikki jotenkin, mutta lintassa olevista korvista näki, että AHISTAA. Muut halusivat ampumista, joten tähän vielä paukutkin... laukauksilla Flora pudotti motskun ja pälyili ympärilleen, pystyi kuitenkin jotenkin jatkamaan. Paukkuarkahan se ei ole, vaan sen mielessä yhdistyvät laukaukset -> koetilanne -> paniikki. Parimme tuli paikkamakuusta kuuntelemaan paukut seuraamisessa. Yritin makuuttaa Floraa kentän reunalla seisten vieressä liinan päällä, mutta eihän siitä mitään tullut, joten leikitin edelleen motskulla. Sitten pois. Phuaah.

Toisellekin koirakolle ammuttiin, joten toin Vekan kentälle kuuntelemaan paukut ja leikkimään samalla narupallolla. Vekassa ei näkynyt minkäänlaista reaktiota paukkuihin. Kouluttajan kanssa katsottiin Vekan noutoa. Sehän nostaa kapulan (nyt oikea 650 g) tosi varovasti ja tuo sen hitaasti. Katsottiin ensin koko liike ja vaikka palautuksessa olikin viime aikojen vauhtipalkkojen ansiosta muutama askel laukkaakin, luovutus jäi niin kauas, että jouduin kurottamaan. Ottamiseen iskunoudon tyyppisesti palkka heti kun koira nostaa kapulan, palautukseen karkuun juoksemista ja vauhtipalkkaa niin kuin ollaan tehtykin.

Lopuksi otin Floran vielä lyhyesti kentälle. Ilmoittautuminen tietysti iso hermostus. Seuraamiset ok, heitin motskun, jonka Flora toi kiskottavaksi. Luoksetulossa ei halunnut mennä maahan, mutta tuli salamana. Tästä tietysti vauhtipalkka. Motskun jättö ja eteenmeno hienosti. Vielä yksi viettiluoksetulo aivan jäätävää vauhtia. Mietittiin, olisiko Flora parempi palkata kokonaan ruoalla. Se on niin hanakka taistelemaan, mutta onko se oikeasti sen mielestä riemukivaa vai purkaako se vain repimisellä huonoja hermojaan, koska ei muuten pysty olemaan... ja ruoanhan kun pitäisi rauhoittaa. Ensi kerralla mässyt mukaan!