Vappuna ei edes treenattu. Aatto vain lorvailtiin, vapunpäivä vietettiin patikoimassa Helvetinjärvellä. Torstaina palattiin sorvin ääreen ja tottiskentälle. Teemana taas esteet. Flora ensin. Kentällä oli muitakin treenaajia, joten Floralle pukkasi paniikkia heti. En sitten paaponut sitä, vaan karjaisin kiljahtelun yli RRRIVI!! ja lähdettiin seuraamiseen. Flora sulki suunsa ja teki tosi hyvää seuraamista! Muutama pätkä tätä palkaten niin että kehuin ja linkosin sitten motskun, jonka perään Flora pinkoi. Hyvässä vireessä teki Flora.

Sitten esteille. Ensin helpompi eli A. Vai liekö se nyt sitten edes sen helpompi. Otettiin se kuitenkin ensin. Ylitys ilman kapulaa ok. Yritin palautuksia jättämällä Floran kapulan kanssa esteen taakse ja kutsumalla, mutta se tuli pari kertaa ilman kapulaa, tajusi mokanneensa ja oli ihan OUNOUAPUAAA. Muutama onnistunut palautus saatiin. Sitten koko liikkeenä, heitto, nouto, kehut heti Floran tullessa kapulan kanssa ja motskun heitto. Kerta riitti, motskun heiton päälle ihan vähän vedettiin sitä, mutta ei riepotettu.

Hyppyesteellä oli oikeastaan yllättävänkin vähän ongelmia. Muutama menohyppy esteen takaa kutsumalla, kerran Flora yritti hiippailla A-esteelle, mutta muuten tuli ihan ok esteen yli. Se on nyt alkanut onneksi ponnistaa esteestä enemmänkin takatassuilla kuin takatassuilla, jolloin este ei mene läheskään niin usein nurin. Heitto, ylitys ja palautus ohi ok, mutta Flora rötkähti esteen päälle niin, että otettiin vielä toinen, ja se olikin parempi ylitys. Tästä myös motskun heittoja ja pieni vetäminen. Ajatus on nyt siis se, että esteitä on vaan pakko tehdä, koska on välttämätöntä saada onnistuneita toistoja. Ja ehdottomasti hinkkaamisen sijasta vain kerran per treeni, jos heti onnistuu, nyt kun nämä on taas talven jälkeen asteittain kerrattu ja todettu, että kyllä ne ovat ihan mahdolliset pikkuhermotäpläkoirallekin tehdä. Pitäisi saada asennetta, vauhtia ja parempi vire. Kaikkeen... alunperin sitä olikin, mutta homma levisi käsiin, kun lähdettiin liian huonoilla pohjilla kisaamaan ja sitä myöten treeneihin tuli liikaa kisatreenihinkkausta. Nytpä sen tiedän.

Lopuksi vielä luoksetulo ja eteenmeno, aina yhtä hyvät. Nämä ainoat varmat liikkeet ovat muuten ne, joissa ei ole ollutkaan taisteluleikkipalkkaa.

Veka aloitti A-esteestä. Ensin menoja pallon perään, sitten pari kapulan palautusta, sitten muutama yhdessä meno, kapulan heitto ja palautus niin, että kipaisin takaisin esteen taakse. Lopuksi kokonainen liike eli heitto, meno, palautus. Kaikista vauhtipallopalkka ja kaikki hienosti! Veka kiipi A:ta epäröimättä ja ilman mitään ajatusta kiertämisestä. Kapulan otto oli yhtä huono kuin aina, mutta kunhan se nyt menee yli ja tulee kapulan kanssa takaisin ilman mitään vääntämistä niin onhan se jo yhtä juhlaa!

Hyppyesteellä edettiin samassa järjestyksessä. Ja yhtä hyvin! Veka ei epäröinyt eikä edes vilkuillut ohi. Hyppyjen tekniikkaa yritin katsoa, muutaman Veka tuli huonosti jalat krympyssä, mutta jotkut sitten tosi hyvin takakoivet kauniisti ojennettuina. Tästä tulee vielä hyvä!