Kisailtiin Floran kanssa kolme Heidi Viitaniemen starttia Takkujen kisoissa Hervannassa. Mentiin pitämään hauskaa, ja se tavoite toteutui! Hyvä meininki oli eikä harmittanut, pitää vaan olla henkisesti jumittamatta tuloksiin.

Ensimmäinen rata meni tosi hyvin, kunnes keppejä seuraavalta hypyltä piti kääntyä edessä olevan hypyn sijasta puomin alle putkeen. Flora pyyhälsi täyttä vauhtia putken ohi hypylle ja sitten putken sijasta puomille. Puomilta alas ja ehkä kolmannella käskyllä putkeen. Loppuun ok.

Toisella radalla kompastuttiin taas putkeen. Putket olivat tummansinisiä ja ilmeisesti sisältä liian pimeitä. Kielto siis tästä. Tosin tässä oli myös valssi myöhässä, putken kauempaan päähän tultiin laajasta hyppykaarteesta lähemmän pään ollessa tyrkyllä, joten valssiin oli vain pakko ehtiä. En luottanut siihen, että olisin saanut Floran vedettyä väärän pään ohi, ja tuskin olisin saanutkaan. Vitosemme voitti tämän radan! Aikamme oli 39,05 ja ihanneaika 51 eli tulos -11,95 ja nopeus ihan hyvä 3,89.

Kolmas rata sujui hienosti ja kaatui aika samanlaiseen ohjausmokaan kuin ensimmäinenkin: hypyltä koira paineli kurvin sijasta suoraan eteenpäin väärälle hypylle, vaikka itse juoksin toiseen suuntaan. Olen kyllä hävettävän huono kertomaan käännöksiä etukäteen, mutta Vekalle tämä ohjaus olisi riittänyt.

Kaikilla radoilla mentiin veitsen terällä Floran paahtaessa menemään, kipitin perässä ja huutelin epätoivoisena estekäskyjä. Flora haki kyllä esteitä hienosti itse. Silloin kun oikeat esteet sattuivat nokan eteen, meni hyvin. Palkkana oli uuden strategian mukaan ruokapurkkeja. Ei leikitty ennen rataa eikä sen jälkeen. Miksi kiihdyttää helposti yli keittävää koiraa, joka sinkoilee muutenkin näin. Flora oli hyvässä mielentilassa eikä huutanut radalla.

Ohessa kuva Vekasta Ojangossa. Kuvan otti Sanna Piironen, kiitos!

945839_10201028159094555_1408564169_n-no