Tänään tehtiin jälkeä niin, että käveltiin kotoa metsään ja pois. Jälkien tekemisen ajan koirat olivat puussa kiinni, niiden vanhetessa käveltiin lenkki ja ajamisen aikana tietenkin yksi koira kerrallaan odotteli. Vähän huoletti, että joku paukkaa paikalle, koska lähimetsät ovat vilkkaasti liikennöityjä varsinkin iltapäivällä. Siinä mielessä auto olisi parempi koirasäilö, mutta tuntuu vähän tyhmältä lenkittää koirat, pakata ne sitten autoon ja ajaa kilometri autolla metsään, jonne on kotoa muutama sata metriä matkaa...

Veka ensin. Jälki oli puoli tuntia vanha noin 50 metrin pätkä, töpötetty taas normaalia lyhyemmin askelin. Toin Veka jäljen alkuun ja osoittelin maata. Veka lähti etenemään. Välillä se seisoskeli, pohdiskeli ja otti ilmavainua. Osoittelin vain maata, JÄLKI. Välillä Veka taas sai jäljestä kiinni ja lähti nokka maassa puskemaan kuin hyökkäysvaunu. Noin viisi metriä ennen loppua se nappasi vastatuulesta ilmavainun ja yritti rynniä, mutta en päästänyt etenemään kuin kuono maata kohti. Vähän kannon takana hieman piilotettuna oli pallo, olin vielä käsin taputellut maata tennarin ympärillä. Veka kaappasi pallon itse ja oli siitä ihan onnessaan. Heiteltiin palloa. Kyllä Vekasta vielä jälkikoira tehdään :)

Flora sai kolmen vartin ja parin sadan metrin jäljen. Jana oli vähän vajaat kymmenen metriä. Jana meni aivan nappiin, ja jälkikin oli todella hyvä! Välillä mentiin hiukan jäljen sivussa, mutta Flora palasi äkkiä takaisin jäljelle. Tiukka mutka oli hyvä, ja kepit nousivat tietysti ongelmitta. Hyvää työtä kunnon asenteella! Taitaa ollakin parempi tehdä jälkeä harvemmin ja oikein ajatuksen kanssa...