Vekan agitreeneissä tehtiin kouluttajaharjoittelijan laatimaa rataa. Veitsen terällä mentiin eli juuri ja juuri pystyin juoksemaan rataa, mutta välillä ote lipsui...  oli siis haastetta.

Alussa hyppy, rengas, pitkittäinen hyppy ja putkeen. Renkaalta olisi päässyt suoraan putken väärään päähän, mutta Vekahan tuli tosi siististi liikkeen mukana hypylle ja siitä putkeen. Sitten sama hyppy toisinpäin ja pituuden kautta pitkällä välillä suoraan putkeen. Eli tossua toisen eteen.

Putkesta ykköshyppy takaakiertona ja renkaalle. Tähän takaakierto ja valssi ja... eiku. Onneksi tässä kohtaa tuli mieleen taannoinen serpentiini; ymmärsin pakkovalssata ja kierrättää kauemman siivekkeen kautta koiralle paljon suoremmalla eli nopeammalla linjalla (olin aika ylpeä tästä oivalluksesta). Kouluttaja neuvoi tekemään pakkovalssijaakotuksen. Jaakotuksella tai ilman, kumpikin vaihtoehto oli helpommin sanottu kuin tehty. Tässä kämmäiltiin, mutta Veka tuli kyllä pakkovalssiin kun tein kunnolla. Jaakotuksella oli hitaampi, Veka selvästi ihmetteli. Tätä siis treeniin.

Renkaalta taas pitkittäinen hyppy, siitä pituuden kautta jyrkkä umpikulma kepeille. Eli taas kiirus kun piti päästä aloitukseen avustamaan. Hypyn ja pituuden väliin persjättö toimi hyvin, vielä olisi voinut kiriä ja tehdä hopummin. Loistavat pujottelut! Pimeä kulma mutkaputkeen, jäin putken takapuolelle ja Veka kääntyi putkesta hyvin oikeaan suuntaan. Hypyn kautta puomille.

Puomilta muuri viistossa, hyppy takaakiertona ja viimeiset kaksi viistoa hyppyä suoraan. Tässä kämmäiltiin huolella: juuri ja juuri muistin, mihin suuntaan mikäkin hyppy tehtiin, juoksin koiran linjalle ja yritin pelastella viime tingassa. Ehdittiin vielä lyhyt toinen kierros, jolla saatiinkin hela hoito nollana läpi, jee.