...Vekan jälkikoiraksi rupeamisesta siis. Kolme vartin jälki, joku 50 metriä. Vein Vekan jäljen alkuun ja näytin maahan JÄLKI. Veka lähti etenemään suurin piirtein jälkeä pitkin. Nyt olin jemmannut ensimmäisen pallon johonkin 10 metrin kohdalle. Veka löysin sen ja palloili riemastuneena. Sitten pallo taskuun ja lisää jälkeä. On se kyllä niin ilmavainuinen että... toisaalta tuore jälki kosteassa kangasmetsässä ei nyt ole mikään niin hajuaistillisesti vaativa suoritus, että olisi pakko nuohota kuonolla maata. Kerran Veka meni jäljeltä sivuun mutkassa (kivien ja puiden takia en päässyt tallaamaan suoraan), pyysin sen takaisin ja osoitin kohdan, jossa se hukkasi jäljen. Siitä jatkettiin ihan hyvin. Mutkiteltiin toiselle eli viimeiselle pallolle ja päästiin palloilemaan. No kivaa oli! Veikkaanpa, että tästä saadaan koira, jolla on esinemotivaatio kymppi, mutta ne esineet etsitään ilmavainulla. Katsotaan kuinka käy, kun päästään vaativammalle pohjalle.

Floran jälki oli myös kolme varttia vanha, pituutta oli pari sataa metriä. Lyhyt jana oli huono, Flora poukkasi jäljen yli (olisikohan paikallaan tehdä sitten vähän pidempiä janoja?) ja otti sitten takajäljen. Kääntyi kun ei päässyt takajäljelle. Flora lähti todella hyvin ja vauhdilla jäljittämään. Nyt oli kaksi kunnon kulmaa. Ensimmäisessä kulmassa joku kiemura. Ensimmäinen keppi hyvin. Toinen kulma oli oikein hieno! Polun lähellä Flora ponkaisi polun yli ja jäi sinne pyörimään, tuli takaisin kun liina stoppasi. Phuah, jäljestin siis taas koiran puolesta, tästä pitäisi todellakin päästä eroon... Flora nosti jäljen uudestaan ja jäljesti hyvin loppukepille. Hyvä! Kepeistä tietysti nameja, lopussa liina pois ja motskun heittelyä.