Taas hallilla heilumassa. Veka aloitti noutokapulan tuonnilla. Liian rempseä on ollut meininki kun Veka hipsi tulemaan ilman käskyä ja tiputti kapulan ennen palkkasanaa. Hm-hm. Vähän ryhdistäydyttiin ja kuunneltiin ohjeet ensin. Sitten vähän nosteltiin ja kanniskeltiin kapulaa kävellessä. Alkaa se pikkuhiljaa hellittää Vekan kapula-angsti :)

Kontakteja muutamat, oikein hyvin taas! Tai ensin Veka karkasi A:lta kun käsi heilahti pallotaskua kohden, mutta uusinnalla pysyi kuin tatti vaikka heiluin ja näytin palloa. Loput pysyi sitten tosi hyvin, mutta ei himmannut silti alastuloa, vaan tuli reippaasti. Eli näin pitää jatkaa. Mustavalkoisesti. Miten tylsää. Mutta ihanaa, että tässä edetään :)

Sitten juoksenneltiin, mitä kentällä sattui olemaan... putkesta pitkittäin oleva hyppy niistolla, rengas, tiukka kurvi pienelle okserille kohti seinää, tiukka uukkari kepeille, hyppyjen välistä putkeen. Vaikeaksi luulin, vaan se meni kuin vettä valaen! Vau! Kepit tehtiin sitten myös hypyn kautta seinää kohti, ja tässä Veka meni kuin hidastettuna. Se oli muutenkin jotenkin hitaan ja kömpelön oloinen ja kiersi yhden hypynkin. Samanoloinen kuin taannoin agitreeneissä kun rimoja lensi oikealle ja vasemmalle. Eikä muuten halunnut hypätä autoonkaan eli jotain jumia lienee jossain.

En siis hypyttänyt enkä juoksuttanut enempää kuin Veka oli sellainen. Kokeiltiin loppuun kuitenkin jättävät ihan härkää sarvista eli suoraan seuraamisesta. Liikkeestä istuminen heti oikein!? Sitä on tehty vain murto-osa jättävistä. Pientä vartaloapua oli toki mukana. Sitten liikkeestä maahan ja sehän ei sitten onnistunut vaan Veka jäi puoli-istuvaan asentoon (tuskin johtui mahdollisesta jumista, koska tätä on ollut ennenkin). Vasta reippaalla vartaloavulla meni. Liikkeestä seisominen kuitenkin heti oikein!

Flora aloitti taas palkan jättämisellä selän taa ja seuraamisella. Nyt niin, että pieni pätkä, kehut ja palkalle. Että kehuista tulisi "jee, nyt voi saada palkkaa" kun ne muuten eivät Floraa  hetkauta. Näytti siltä, että se alkoikin kehuista katsella palkan suuntaan. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Flora oli epävarma eikä purrut motskuun kunnolla.

Sitten päästiin vähän kivempaan juttuun eli kepeille... heh. Taas puolikkaat kepit ja verkko kerrallaan pois. Taas töksähdettiin viimeisen välin verkkoon, ilman sitä ei onnistunut vaan millään. Kokeilin ottaa aloitusvälin verkkoa pois mutta juu ei! Flora törmäilin keppeihin ihan randomilla, ei yhtään hahmottanut sisäänmenoa. Heti kun tuli onnistumisia, Flora silminnähden piristyi ja rouski motskua silmät loistaen ja häntä pystyssä. Siinäpä haaste, tehdä vain kaikki onnistuu -treenejä sätkyilijälle, joka unohtaa halliin mennessä oman nimensäkin... mutta kun se on niin hyvä silloin kun se on hyvä... ja tosi huono kun se on huono.

Loppuun parit kontaktit, oikein hyvin! Sen sijaan esteet ennen ja jälkeen kontaktien... fiuu sinne fiuu tänne. Hassu :)