Veka sai rotuyhdistykseltä palkintoja. Se on Suomen collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston vuoden 2012 paras tokocollie ja kolmanneksi paras agicollie. Tästä hyvästä saimme diplomit, lahjakortin ja puruluita. Kiitos! Sain myös harrastemerkin, jonka myönnettiin muistaakseni 2010, mutta on jäänyt toimittamatta kun en alaosaston jutuissa juurikaan käy. Mutta siis: way to go Veka!

Lauantaina Tallille. Tuplavuorolla ehdittiin rakentaa ratanen. Taisi olla 13 estettä. Ensin kuitenkin tottista. Flora aloitti vauhtiluoksetuloilla. Flora haukkui aika paljon, mutta teeskentelin, etten kuule. En osaa mitenkään karsia tuota älämölöä tekemättä koirasta masentunutta lahnaa, joten haukkukoon. Taas jossain noin puolivälissä luoksetuloa astuin pieneen haara-asentoon ja näytin motskun takaani, Flora livahti jalkojeni välistä siihen kiinni. Tänään oli mukana teddykarvamotsku. Hyvät luoksetulot saatiin! Sitten vauhtinoutoja. Noudon kriteeri on nyt yksinkertaisesti laukka. Haluan palautuksen laukalla, ja tässä se onnistui. Tässä palkkaus samoin kuin luoksetuloissa, ehkä vähän myöhemmin.

Sitten agiin. Flora teki radasta pieniä pätkiä soveltuvin osin. Muuri, pituus ja hyppy melkein suorassa linjassa hyvin. Hyppy, takaakiertohyppy ja suoraan putkeen, tämäkin hyvin. Suorasta putkesta suoraan A:lle, ensin Flora juoksi pokkana läpi. Höpsis sentään, ei tämä nyt tälleen käy ja kokeillaan uudestaan. Sitten Flora pysyi paremmin, pari kertaa kyllä tuli läpi, mutta huomasi sen ja kiipesi takaisin. Palkkasin nameilla korjaamisesta, vaikkei varmaan pitäisi... Viimeisenä A toisinpäin, suoraan putkeen ja putken jälkeen persjättö viistoon hypylle. Ei toivoakaan ehtiä, joten jätin Floran putken päähän ja kutsuin edempää. Tosi vaikea, Flora sinkoili monta kertaa selkäni takaa melkein suoraan edessä olevalle hypylle. Otettiin muutama kerta niin, että persjätössä oli ohjauskädessä lelu, johan onnistui. Sitten vielä pari kertaa ilman, nyt oli ok.

Vekakin teki vauhtiluoksetuloja. Se lähti maasta reippaasti käskyllä. Ei mitään jumitusta. Jossain puolivälissä tai vähän yli astuin sivuun ja heitin pallon taakse. Veka tuli siis hyvin, mutta alkoi siinä puolivälissä hiukan hidastaa ja vaania että heitä jo heitä jo. Hyvällä laukalla tuli silti. Tässäkin siis kriteerinä laukka. Sitten noutoja. Jes! ja pallo heti kun Veka poimi kapulan, eli tavallaan iskunouto, joka vahvistaa kapulalle menoa, jossa ei ole ongelmaa. Ei oikein toimi tähän. Otettiin muutamat yhdessä kävelyt kapulaa kanniskellen ja kehuen, tässäkään ei sitten sitä vauhtia ole. Vielä muutamat hyppynoudot niin, että jätin Vekan kapula suussa muurin taakse ja kutsuin, pallonheitto ylityksen jälkeen. Nyt Veka osasi hypätä kapulan kanssa, ei tiputellut yhtään.

Veka teki koko agirataa. Muuri, pituus, hyppy hyvin. Sitten en osannut ohjata neloshyppyä, jolle kurvattiin jyrkästi kolmoselta. En osaa kertoa koiralle ennen hyppyä, mikä on seuraava ja mihin sen pitäisi suunnata hyppy. Sitten suora kulma viitoshypylle, helppo, mutta seuraavana oli suora putki, johon mentävä kurvi levisi eli taas en kertonut koiralle ajoissa tiukkaa hyppyä siivekkeen viereen. Putkesta A, jonka kontakti oli taas sitä itseään eli ensin Veka tuli pokkana läpi, sitten huomautuksen jälkeen uusinnalla ei halunnut tulla kontaktille lainkaan. A:lta uukkari kepeille, tässä ehti helposti niistää aloitukseen. Keppien jälkeen oli vaikeaa, niiltä tultiin suorassa kulmassa sivuun hypylle ja siitä nyt toisesta päästä siihen suoraan putkeen, joka oli siis tulosuuntaan nähden poikittain. Putken jälkeen oli ehdittävä persjättöön. En keksinyt muuta kuin irrota koiran pujotellessa sivuun hypyn taakse, jolloin putkeen sai ohjattua niin, että sai tarpeeksi etumatkaa persjättöön ehtimiseen. Kaksi kertaa Veka jätti pujottelun kesken ja lähti hypylle ennen paria viimeistä väliä. Kolmannella kerralla se uskoi, että pitää mennä yksin loppuun asti ja loppurata onnistui, putken jälkeen oli enää kolme helppoa hyppyä. Loppuun hinkattiin vielä vähän A:ta, ei juurikaan paremmalla menestyksellä. Veka oli epävarma eikä lähtenyt kontaktilta edes kutsulla. Lopetettiin sitten jonkinlaiseen onnistumiseen.

P.S. Lisään myönteisen loppukaneetin. Kyllä ne oli hyvät treenit :) Oli kylmä ja oli aika väsyttävää melkein kaksi tuntia heilua hallissa koko ajan tekemässä jotain keskittymistä vaativaa ja hihkua kehuja, juosta ja hihkua vähän lisää. Oli kuitenkin tosi hienoa, että Veka ei hylkinyt noutokapulaa yhtään ja hyppäsi sen kanssa hienosti. Radalla se oli yhtä hyvä kuin aina eikä ole sen syy, ettei se tajua päin persiötä opetettuja kontakteja. Flora haukuskeli, mutta oli varsin hyvässä vireessä ja veti reippaasti esteitä. Hyvin me vedettiin :)