Joulu meni varsin leppoisasti pääasiassa syöden ja juoden. Uudenvuodenaatto notkuttiin kotona. Iltalenkki käytiin ilotulitusten jo alettua. Floraa eivät raketit kiinnostaneet sen paremmin sisällä kuultuina kuin ulkona nähtyinäkään. Vekaa hiukan huolestutti paukuttelun alku, mutta kahdeksaan mennessä sekin retkotti umpiunessa. Ulkona se vähän murrasi ja nosteli häntää niin raketeille, taskulampuille kuin ulkotulillekin. Joulutreenitauko venyi pariin viikkoon kun pyhien jälkeen saatiin parannella ripulia. Koiria ei kauravellikuurilla kiinnostanut mikään energiaa kuluttava harraste eivätkä ne mitään namejakaan saaneet syödä. Nyt vatsat alkavat kunnossa ja ruokailut jo melkein normaalissa, joten Floralla riittää taas energiaa mennä pitkin seiniä ilman mitään tekemistä. Otettiin siis pienet haistelut tänään.

Floralla otti lähtöhajun kanelista, meni kahdelle purkille ja ilmaisi maahanmenolla kanelin hajun. Teoriassa. Käytännössä se kaatoi purkit, löi niitä pitkin lattiaa ja puri pudonneita hajusideharsoja laulaen I did it myyy waaayyy... No kutsuin sen vain pois ja otettiin uudestaan, kyllä sieltä sitten vähän järkeäkin löytyi. Flora kaatoi kyllä purkit aina ja maahanmeno tuli pienellä miettimisellä, mutta se hylkäsi aina hajuttoman purkin ja ilmaisi vain oikeaa. Hyvä!

Veka teki vain lähtöhajun ottamista ja maahanmenoa yhdelle purkille, koska ei ihan hallitse ilmaisua vielä. Pari kertaa vinkkasin sen maahan, sitten löytyi ilmaisu. Hienoa!

Vuoden alkuun pitää kai pistää kootut selittelyt viime vuodesta ja lupailut tälle vuodelle... 2012 ei ollut mikään menestys oikein millään osa-alueella, mutta tassuun jäi ainakin se oivallus, että tuloksia ei tule kisaamalla. Eikä ainakaan liikaa yrittämällä ja hutaisten kisaamalla. Tuloksia tulee treenaamalla. Ei enemmän vaan paremmin. Toinen teema oli henkinen valmistautuminen tai pikemminkin sen puute: mikä ero oli kokeissa, joihin psyykkasin kunnolla ja kokeissa, joihin lähdin vääntämään sitä ykköstä. Rasitti tai ei, jatkossa on vaan pakko huolehtia omakin mielentila järjestykseen.

Tavoitteena 2012 oli Vekalle tokosta TK2 ja agissa kakkosiin, ehkä kolmosiin. Tämä toteutui: saatiin koulari ja kaksi nollaa eli päästiin siis melkein kolmosiin. Pk-tottista piti aloittaa, mutta tämä ei toteutunut kun aika tärvääntyi venyneeseen tokoprojektiin. Viestiä treenattiin aika hyvin ja edistyttiin kivasti, kuten oli tavoitteenakin. Loppuvuoteen saatiin hyviä esineruututreenejä eli edistyttiin siinäkin. Tavoitteena oli myös näyttely ja luonnetesti. Näistäkin saatiin laakista tulokset: näyttelystä EH ja mieltäni lämmittänyt arvostelu tiukemmanpuoleiselta suomalaiselta tuomarilta, luonnetestistä taas ihan hyvä rodunomainen tulos. Hampaankoloon ei jäänyt oikeastaan kuin turhan paljo tokokokeissa ramppaaminen.

Floralle tavoitteena oli jälkikoetulos. Tämä ei toteutunut, ensimmäisessä kokeessa oli kyllä harmittavan lähellä, mutta tottis oli liikaa Floran hermoille. Näyttelytulos saatiin toisella yrityksellä ja luonnetesti käytiin saaden siitäkin odotuksenmukainen tulos. Jälkikäteen ajatellen en tällaista koiraa veisi – enkä ikinä enää tule viemään – luonnetestiin koiran itsensä takia, koska traumat siitä jäi. Jälkiä ajettiin kai parikymmentä kilometriä eli ihan kivasti, mutta enemmänkin olisi voinut/pitänyt panostaa maastoon. Flora oli kuitenkin parempi jälkikoira kuin viime vuonna: sinkoili vähemmän, selvitti tilanteita ja nosti keppejä erinomaisesti, ainakin kepeistä siis Floralle 10+. Esineruudussakin saatiin hyvää treeniä. Suuresti hampaankoloon jäi toko, jota jäin tyhmästi jankkaamaan, eikä tavoitteena ollutta avon ykköstä ja voittajaan valmistautumista saavutettu.

Mitäs vuonna 2013? Pyritään saamaan Veka viestikoekuntoon. Maaston osalta se ei riipu vain meistä, koska ryhmätreeniä on välttämätöntä saada koetta varten, ja tietysti on kaivettava jostain kivenkolosta se koepaikkakin. Tottiksen osalta on helpompi asettaa tavoitteeksi, että koira olisi koevalmis. Sen pitäisi onnistua, ellei hyppy- ja estenoutoon sitten tule jotain ylivoimaista ongelmaa. Agissa tavoitteena on nousta kolmosiin ja sitten siellä pystyä juoksemaan sujuva rata; Vekahan kyllä menee, jos vain osaan ohjata. Tokolle ei näiden päälajien jälkeen jää aikaa – ei olisi mitään järkeä yrittää siinä sivussa sutaista vaativia ylempien luokkien suorituksia kasaan. Isoin panostus tullee olemaan tottiksessa. Maastoa tehdään niin paljon kuin treenejä saadaan järjestettyä ja agia sen verran kuin ehditään.

Floran osalta tavoite on tänäkin vuonna jälkikoetulos, vielä siitä ei ole luovuttu. Maastossahan ei ongelmaa olekaan, ja jäljellä Flora on kuitenkin parhaimmillaan; se on ainoa asia, mitä se tekee huutamatta hermojaan. En osaa treenata mitään ilman tavoitteita eli kisoja, eikä peltojälkikään mikään hermokeissin laji ole. Eli metsäjäljelle lähdetään taas. Floran lamaannuttavaa koekauhua on pohdittu ja juonia sen treenaamiseen punottu. Sitä lähdetään työstämään tavoitteena, että kauden lopussa Flora pystyisi tekemään joskus jossain hyväksytyn koetottiksen. Jos mitään edistystä ei puolen vuoden aikana saavuteta, on kaiketi aika heittää pyyhe kehään ja miettiä jotain muuta. Tokoa Flora ei jatka, siinä koetilanne on pk-tottista vielä vaikeampi enkä sitäpaitsi usko, että Florasta saadaan millään päivänvalon kestävällä konstilla ikinä kiljahtelua pois... tottiksessa aion vain antaa sen kiljahdella. Agissa on tavoitteena, että päästäisiin kisaamaan ja Floran pää pysyisi kasassa siten, että se pystyisi kisoissakin seuraamaan ohjausta ja juoksemaan radan. Jos tämä onnistuu, siitä seuraa kaiketi tulostavoitteitakin, mutta niitä on turhaa asettaa ennen kuin näkee, pysyykö koko koira edes radalla.