Torstain treeniä ei nyt sentään kehtaa laskea tottistreeniksi, tehtiin vain hiukan kontaktin kestoa eli yksi näitä aika lailla aina hunningolle jääneitä juttuja. Peilin edessä, jotta voin itse olla suorassa. Veka kenotti niin kummallisesti taaksepäin hakiessaan katsekontaktia, ettei sitä voi pitkään tuossa asennossa pitää... kontaktin kesto siis muutaman sekunnin, sitten alkoi vilkuilu. Eipä voi muuta odottaa kun ei näitä koskaan tehdä. Flora piti kyllä kontaktia kiitettävästi, mutta alkoi siinä muutaman sekunnin päästä möristä. Siis möristä. Jep :D

Perjantaina hajuerottelua jo kolmella purkilla: kaksi hajutonta ja yksi kaneli. Lähtöhaju kanelipurkista, sitten lähetys purkeille. Veka ei tajunnut. Meni maahan sattumanvaraiselle purkille ja tuli tosi epävarmaksi. Uudestaan, ja sitten kun se selvästi merkkasi oikean purkin katsomalla minua mutta menemättä maahan, odotin vaan ilmaisua ja Veka alkoi katsella seinille. Tyhmä minä. Meni se sitten kuitenkin maahan, mistä riemu ja pallo! Toisella toistolla myös uusinta, mutta viimeisellä sentään laakista oikein. Purkki oli siis joka kerta eri paikassa. Ei ole kyllä ihan Vekan juttu tämä. Se ei ota kunnolla lähtöhajua, tökkää vain purkkia kuonolla puolihuolimattomasti, ja on niin kamalan epävarma tehtävässä.

Floran juttu sen sijaan juurikin on se, että saa pinkaista, rytätä matot, lennättää purkkeja ja sitten vielä syödä nameja! Tosi seesteisessä mielentilassa siis mennään :D Flora kuitenkin tsekkasi purkit, jätti heti hajuttomat ja maastoutui välittömästi oikealle purkille. Pikavauhtia siis kolme toistoa laakista oikein. Hyvä Flora :)