Ja taas Tallille. Mentiin fifty-sixty vartti tottista ja vartti agia.

Flora aloitti vauhtiluoksetuloilla. Muisti se vielä, miten mennään maahan! Vaikka vähän ryömikin motskun perään. Tuli vauhdilla, matkaa nyt ei hallissa paljon saatu. Jossain puolivälin paikkeilla jes! ja motsku esiin niin että Flora sai haukata siihen kiinni. Kokeilin esittää motskun takanani siten, että Flora hyökkäsi siihen jalkojeni välistä, tämäkin toimi hyvin. Sitten vauhtinoutoja. Eikö näitä kannata tehdä peräkkäin, kun koira on monta kertaa juossut lujaa kohti ja siinä imussa ehkä tulisi kapuloineenkin helpommin nopsasti. Ja nopsasti tuli, hyvällä laukalla. Vauhtipalkka jossain puolivälissä. Ei luovutuksia tänään.

Sitten keppienverkotustauko ja keppejä. Kaksi verkkoa puuttui ja otin kolmannenkin pois. Hienot kepit :) Motskupalkka. Kontaktejakin, puomi ja A molemmat hyvin, menee oikein ja pysyy. Mutta odottelee, että menen ohi ennen kuin menee alas asti, hmf. Loppuleikit vielä putkien kautta.

Veka perehtyi noutoon. Vauhtinoutoja samaan tyyliin kuin Floran kanssa. Hyvin Veka menee kapulalle, mutta koko juttu lässähtää kuin pannukakku heti kun kapula pitää ottaa suuhun. Ottaa niiin varovasti ja roikottaa huonosti. Joten vauhtipalkka heti nostosta ei sekään oikein vahvista oikeaa toimintaa. Lisäksi Veka lähti mieluummin putkiin kuin kapulalle... Pysähdyin pohtimaan ja Veka kipitti ihan itse vähän matkan päässä lojuvalle kapulalle nostamaan sitä! MAHTAVAA! LOISTOJÄTKÄ! Olin niin onnellinen, kun Veka meni oma-aloitteisesti hakemaan kapulaa. Vähän aikaa tätä. Sitten vielä käveltiin ympäriinsä niin että Veka käveli kapula suussa vieressä ja kehuin sitä aivan ylimaallisesti. Veka meni reippaasti häntä heiluen ja piti kapulaa nätisti purematta. Ilmeisesti vain se luovutus edessä ahistaa, muuten ei näkynyt kapulan kanssa ongelmaa.

Kokeiltiin myös hyppynoudon alkeita, matalan agihypyn hyppäämistä kapulan kanssa. Oli vaikeaa... kapula putosi aina kun Veka lähti hyppäämään. Ei meinannut mennä putkiaivoon, että kapulan kanssa voi hypätä, mutta tulihan se sieltä sitten lopulta kun teletappityyliin mentiin vaan uudestaan! Ja hillittömät bileet. Säälin niitä, joilla on vuoro toisella kentällä kun me treenataan... sori :D

Sitten vähän agia. Panostus kontakteihin. Puomia kokonaisena putken ja hypyn kautta, eli "rataa", samoin A:ta. Tästäkin tulin niin onnelliseksi! Veka hiiviskeli kyllä, mutta meni pysähtymättä alas asti, pysähtyi varman näköisesti tietäen mitä tekee ja pysyi, vaikka vähän hippailin. Oi! Lopuksi parit kepit hankalalla lähestymisellä, vinosti putkesta. Avokulmasta ensin toiseen väliin, sitten oikein kun jäin kunnolla taakse. Umpikulma oli vaikeampi, piti saattaa ihan aloitukseen asti.

Luin tällaisen linkin, joka pinttyi päähäni (paljolti siksi, että tiedefriikkinä palvon tutkimustulosfaktaa):
http://elainkoulutus.wordpress.com/2011/11/10/ylitreenaamisen-ongelma/

Tulkitsen sen niin, että kerran viikossa per opeteltava asia (kontaktit, noudon osa jne.) tuo parhaan tuloksen. Onhan se monesti nähty, että tauon jälkeen koira on parempi kuin joka päivä asiaa x hinkuttamalla.