Keskiviikkona hajuerottelutreeniä kotona. Floralle lähtöhaju kanelista, sitten erottamaan kanelia hajuttomista purkeista. Flora pongahti purkeille ja maastoutui heti nenän osuessa kaneliin. Hyvä! Floran syödessä palkkoja lisäsin yhden purkin, jossa oli laakerinlehti. Tämä ei onnistunut ihan laakista, vaan Flora yritti ilmaista laakeripurkkia ja oli vähän hämmentynyt. Kutsuin sen pois, annoin uudestaan lähtöhajun ja lähetin etsimään. Flora singahteli purkeille ja pois kuin ne olisivat olleet maailman tärkein asia. Sentään muutama kuivanappula palkkana... Onnistui muutamalla uusinnalla, sitten toisella toistolla vähän helpommin. Hienosti siis etenee!

Vekalla oli vaikeaa. Se teki kaksi toistoa kanelilla ja kahdella hajuttomalla purkilla hyvin ikään kuin olisi ollut hommasta ihan perillä, mutta kolmannella se yhtäkkiä tipahti kärryiltä, teki virheen ja masentui virheestä kovasti. Ja kun Veka masentuu, ei tahdo enää mistään tulla mitään eikä sillä ole ajatusta mukana hommassa enää yhtään, vaikka sen saisi vielä tekemään jotain. Ei siis hirveästi auttanut edes ottaa vääriä purkkeja pois koiran tuijotellessa seinille. Ja mörökölli minut syököön, jos hermostuin sille – noup, olin kuin triplaespresson vetänyt jumppaohjaaja alusta loppuun. Harjoituksen jälkeen syötiin iltaruoka, jonka jälkeen palattiin Vekan kanssa vielä purkkien ääreen naksuttimen ja pienen nappulakasan kanssa. Kaneli ja hajuton purkki lattialle, lähtöhaju kanelista, sitten vain odottelemaan ja naks aina kun nenä osui kaneliin. Näinhän Veka oppi tunnarinkin, vaikkei yhtään näyttänyt haistelevan. En tiedä, veikö tämä sinänsä hommaa eteenpäin, mutta väliä on oikeastaan vain sillä, että Veka tulee reippaasti tekemään jotain eikä ahdistu ja poistu henkisesti paikalta. Naksuttelu meni siis ihan hyvin!

Torstaina sitten Tallille. Veka aloitti tottiksella. Muutamat vauhtiluoksetulot kuten viimeksikin. Sitten noutoa nyt niin, että jätin Vekan kapula suussa istumaan, menin niin kauas kuin oli tilaa ja kutsuin sieltä. Veka lähti hyvin ja tuli laukalla, hienoa! Palkka jossain puolivälissä, ettei ehtinyt tiputtaa raville. Eli pelkkää palautusta kun kerran palautuksessa se ongelma on. Sitten hyppynoutoon. Kentällä oli valmiina tokoeste puolessa metrissä, joten käytettiin sitä. Heitin kapulan ja lähetin Vekan käskyllä hakemaan. Veka meni hienosti kapulalle, lähti palauttamaan ravissa, mutta hypystä laskeuduttuaan jatkoi luonnollisesti laukalla, joten palkka heti laskeutumisen ensimmäisten askelten jälkeen. Hienosti siis etenee hyppynouto, jonka Veka oppikin parilla harjoituksella! Korkea este on sitten nurtsikauden asioita.

Sitten agiin. Hinkattiin vain kontakteja. Tai onneksi tässä yhteydessä ei juurikaan voi puhua hinkkaamisesta :) Kentällä oli pieni kontaktiharjoite, joten rallattiin sitä ensin, tätä Veka meni todella vauhdilla ja varmasti pysähtyen. Sitten puomille, tässä alastulo oli paljon hitaampi, mutta Veka tuli kuitenkin pysähtymättä alas ja jäi tosi hyvin odottamaan palkkaa tai kutsua seuraavalle esteelle, täysin oikea ajatus. Hyvä hyvä! A-este meni yhtä hyvin :)

Flora ei ehtinyt agia, mutta tuskin se Floraa yhtään harmitti. Aloitettiin vauhtiluoksetuloilla, Flora tuli erinomaisella vauhdilla muutaman metrin päähän, jossa kohtaa palkkasin taas niin, että Flora livahti jalkojeni välistä motskuun kiinni. Näitä muutama. Sitten noudon palautuksia samoin kuin Vekalle, tässäkin pitkälle erinomainen vauhti ja palkka vasta aika läheltä.

Sitten loppuaika hyppynoudon parissa... päätös on tehty siitä, että haluan Floran kiertävän takaisin, ja päätös pitää, koska en usko Floran hyppäävän tänä vuonna mitenkään merkittävästi paremmin kuin kahtena edellisenä vuonnakaan (ellei Piira sitten ihmeparanna koko elukkaa kolmen viikon päästä). Enkä halua vääntää asiaa enää yhtään vaan sijoittaa kaiken treenin varmimman vaihtoehdon vahvistamiseen. Palautuksen vaatiminen tarkoittaa isoa riskiä pattitilanteesta, jossa koira jää esteen taakse uskaltamatta kiertää ja pystymättä hyppäämään – kun tiedossa on sen tapa tulla epäröimään aivan esteen eteen, josta hypyn onnistuminen on enää epätodennäköistä. Nyt olikin haasteena saada Flora ymmärtämään, että sen ei pidä hypätä takaisin lainkaan, vaikka este oli nyt niin matala, että se olisi siihen pystynyt. Tokoeste oli taas se hengenvaarallinen helvetinkone, jonka Flora rysäytti paloiksi. Vaihdettiin se muuriin ilman päätyjä. Heitin vinoon ja kutsuin Floraa suoraan luokse, mutta esteellehän se meni. Löin sitten hyppysiivekkeet esteen eteen ja teetin noudon palautuksia esteen ohi, samoin kuin palautuksia tehtiin äsken treenin alussa. Ensin Flora hiipi tosi epävarmana, mutta vauhtipalkka heti sen tultua esteen ohi toimi – se tuli joka kerta varmemmin ja nopeammin. Eli toistoja toistoja!