Perjantai on ratsastuspäivä, ei koiratreenipäivä, ja lauantai meni sihteeröimässä tokon edustusjoukkueen karsintakoetta. Kokeen jälkeen kaaduin sohvalle nukkumaan ja heräsin nenä tukossa, pää kipeänä ja kevyesti kuumeisena. Sunnuntaina könysin kuitenkin Finrexinin voimalla Tallille kun siihen tuli tilaisuus, pitäähän se treenaaminen taas jostain aloittaa.

Aloitettiin loogisesti perusasennoista. Tämä nyt oli sinänsä tyhmää kun näitä voisi hinkata kotonakin. Vekan perusasentohan oli taas ihan jossain parhaimmillaan jonkun puoli metriä etuviistossa. Se osaa kyllä vartaloavulla sen korjata, mutta mitä iloa siitä on jos aina täytyy korjata? Teetin sitten muutaman pa:n niin, että otin namin käteen ja käden oikeaan kohtaan. Veka tuli sivulle ja jäi oikein kun kuono pysähtyi käteen. Sitten jätin namin pois ja pelkkä käsiapukin toimi. Pallopalkkaa kun tuli laakista oikein, korjaamisesta vain kehut. Toistoja toistoja vaan...

Tottista vain viisi minuuttia ja sitten agin pariin ennen kuin perusasento alkoi kyrsiä. Meni ihan höntsäilyksi, juostiin vain jotain putkia ja hyppy-rengas-putki-comboja. Yhdet kepit mukavaikeasti putkesta kurvaten, niistin aloitukseen eikä ollut ongelmaa. No puomin kontaktia sentään tehtiin, oli hidas. Sitten tehtiin pelkkää alastuloa niin, että Veka hyppäsi sivusta puomille ja tuli 2/2. Ja kyllä tulikin, Vekalla oli tosi hyvin ajatus oikeasta pysähdyksestä! Toistoja vaan tähänkin. Vapautin nopsasti palloon heti kun oli oikein. Kerran koko puomi ja tässä taas himmasi, mutta vähän vähemmän.

Flora tuli halliin kohtuu hiljaa. Aina kun käveli hiljaa ja kontaktissa, sai namin. Tuli siis taskua kytäten, sisällä piti hiukan huutaa, mutta sitten taas hiljeni kyyläämään nameja. Florakin teki perusasentoja. Sama virhe eli aivan liian edessä, tosin Flora ei jää kauas vaan päinvastoin kiertyy jalan ympäri kuin liaani. Vartaloavulla korjaa taaksepäin. Muisteltiin sitten Florankin kanssa namiohjauksella vähän. Sitten sivulletuloja niin, että heti oikein sai namin, korjatusta vain kehun. Tuntui, että alkoi jäädä taaemmas, liekö toiveajattelua? Joka tapauksessa Flora oli ilahduttavan hiljaa ja skarppina. Namien loputtua vähän agihöntsäilyä ja lelun riepomista, innoissaan oli Flora.

P.S. Illalla kotona palailtiin vielä perusasentojen pariin. Nami kädessä oikeassa kohdassa, koira käskyllä sivulle, tulee täydelliseen paikkaan (peilistä katsoin, oi miten hienosti), saa namin kädestä. Käsi oli siis vähän irti jalasta ja jäi kuonon vasemmalle puolelle. Samaan syssyyn eteentuloja nami kädessä, nämä ok. Muutama noudon luovutus eli sama eteentulo mutta kapulan kanssa. Flora oli hyvä, mutta Veka oli niin onneton että nauratti. Se kävi korvat luimussa makaamaan kapulalle ja kannustamalla hiipi varovasti vinoon kyyristellen ja kapulaa kulmahampaalla roikottaen. Voi Veka pieni :D Pistin sen sitten vain eteen istumaan, annoin kapulan suuhun, otin pois ja palkkasin namilla. Ihan venkoilematta ottaa kyllä. Mutta taidetaan tarvita paljon palloa tämän kapula-angstin hoitoon...