Torstaina hajuerottelua. Keitin ID-hajupurkit ja tein niistä maustehajupurkkeja. Ihmishajujen tunnistaminen on niin vaivalloista vain huvin ja urheilun vuoksi tehtäväksi. Tunnistimme siis kanelia. Tai aloitimme tietysti purkin haistelusta. Naksautin Vekan kiinnittäessä huomiota lattialla olevaan purkkiin ja sheippasin kirsua purkin suulle. Sinne se myös saatiin. Hyvä Veka! Florahan muisti purkkihomman syyskuulta ja tarjosi heti kirsun työntämistä purkkiin, joten kriteeri nousi saman tien helposti kirsun pitämiseen purkissa hetkisen verran. Tämä meni erinomaisesti.

Lauantaina käytiin Demarilla. Vähän turhahko reissu kyllä. Floran aivot ovat mitä ilmeisimmin valuneet juoksujen mukana pihalle. Ei oikein ajatusta mukana, vaan viiropäistä karvat pystyssä huutelua ja rynnimistä. Messarista ostamastani motskustakin tuli täytteet ulos, jopa oli Berran tuote heikko.

Alkuun siis "helppo" ratapätkä. Kolme matalaa hyppyä melkein linjassa ja putkeen. Persjättö toisen ja kolmannen väliin ja tähän kosahti, Flora ei edes katsonut ohjausta vaan ryysi ihan sumeilematta selkäni taa. Muutaman uusinnan jälkeen alkoi huomioida, että jotain ohjaustakin ehkä oli johonkin.

Kepeissä verkkoja, katsoin ettei puuttunut kahta palaa peräkkäin ja poistelin pari verkkoa aina parin toiston päästä. Tosi hyvin teki, mutta yksi oikaisuvirhekin tuli, harmillista. Uusinnalla kuitenkin ok. Tässäkin varmaan pitäisi keskittyä siihen tekemiseen vähän eikä vaan huutaa ja rynniä.

Keinun Flora muisti ja teki hyvin. Puomi oli sen sijaan ihan HÄH? Teki samaa kuin Vekaa eli joko jumitti puomilla tai juoksi läpi, ihan kuin olisi ihan vasiten vältellyt kontaktia. Sitten hermostui ja sääti eikä yhtään enää keskittynyt tekemiseen. Jostain joku onnistuminen kaivettiin, sitten aika olikin loppu.

Vekan kanssa putki, keinu, pari hyppyä linjassa ja putki. Veka jämähti keinulle kontaktin yläpuolelle. Kävelin vain eteenpäin hypyn taa, toisen hypyn taa, putkelle, jäin seinän tullessa vastaan odottamaan, että Veka vihdoin viimein pani tassut maahan, sitten jes! ja pätkä loppuun. Siitä mentiinkin puomille, että saadaan se kontaktien vääntäminen pois alta heti alkuun...

Se ongelmahan näissä kontakteissa on nyt se, että Veka katsoo vain minua eikä kiinnitä tippaakaan huomiota kontaktiin. Kun se ei edes katso kontaktia, miten se voisi asettua sille oikein. Reippaasti se kipitti aina puomia ylös, sitten laskevan osan lähestyessä vauhti hidastuu ja koira jämähtää. Yritin kehua etenemisestä, mutta tänään se ei sitten toiminutkaan. Kokeilin muutaman kerran jättää pallon maahan, ja pallollehan Veka kyllä pinkoi. Mutta ilman apuja ei. Ja kun sen sinne 2/2 sain, joka toinen kerta Veka loikkasi saman tien pois, jos vähänkin kehuin. Pallon heitin, jos ehdin ennen karkaamista. Inhottava kontakti, jos sinne on pakko mennä niin ainakaan sinne ei jäädä. Sitten vihdoin ja viimein yksi hyvä toisto, reippaasti alas ja tassut maahan stop! Tähän tietysti lopetettiin. Ei ihan taida vahvistetiheys riittää, jos toistoista onnistuu 1/20.

Sitten jotain kivempaa... sekalaista pientä haltuunottoa. Putkesta kurvi hypylle edessä olevan keinun sijasta, palkkasin pallolla vastakädestä kun Veka tuli lähelle, siis ilman hypyn hyppäämistä. Vaikeaa oli tulla luo hyppäämättä, mutta tuli se kyllä sitten. Hypyiltä edessä olevan putken sijasta suorassa kulmassa sivuun kepeille ja sitten putkesta hyppy ja kiepautus kepeille, hienosti! Veka haki kepit hyvin, olin vähän edellä, mutta rintamasuunta aloitusväliä kohti. Lämmitti mieltä, että Veka oikeasti katsoi ja tähtäsi eikä paukannut mihin väliin sattuu. Putkesta kaksi rinnakkaista hyppyä takaakiertoina, suoraan, ensimmäinen takaakiertona ja toinen suoraan, ensimmäinen suoraan ja toinen takaakiertona. Nämä onnistuivat hyvin! Putkesta edessä olevan hypyn sijasta jyrkkä kurvi renkaalle, helppo. Pituushypyltä vähän sivussa pitkittäin oleva hyppy ulkokaarteen kautta, ensin onnistui vastakädellä haltuunottamalla, sitten onnistui pakkovalssilla. Tähän sitten kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.