Sunnuntaina taas Demarille. Kontakteille otettiin nyt namialusta. Muutakaan en keksinyt. Tällaisia apujahan ei tietenkään koskaan saisi käyttää, koska koira ei tällöin mene kontaktille vaan targetille ja siinä sivussa vain kontaktin kautta, ja sitten kun apulapuskaa ei kisoissa olekaan, ei koira tietenkään mene kontaktillekaan. Mutta paikattiin tällä nyt eiliset väännöt. Targetilla oli Korpelan broilerikuutioita, aika hyviä muuten, maistoin itsekin. Tehtiin vain puomia, koska muita kontakteja ei kentällä ollut, sehän se vaikein onkin.

Flora aloitti. Putkesta puomille, siitä jatko muurin ja hypyn kautta putkeen tai hypyille, vaihtelevin kokoonpanoin ja lelupalkka muutaman esteen jälkeen. Sain juosta eteen, irrota sivulle tai jäädä taakse, aivan sama. Flora pinkoi targetille nameja syömään. Pysyi ok kutsuun asti. Tämä siis hyvin, ei voi valittaa.

Keppejä verkoilla, vain pari palaa puuttui. Hyvin. Sitten poistin vielä yhden ja kun oli mahdollisuus oikaista, Flora toki heti oikaisi. HUOH. Ei näistä varmaan tule valmiita ikinä. Taas yksi apuväline, jota et pääse eroon, kun olet opettanut koiran siitä riippuvaiseksi.

Lopuksi rauhoituttiin syömällä vielä muutamat namit pakkovalssissa.

Vekahan ei aina ole radalla nameihin pysähtynyt, mutta nyt namit toimivat yhtä hyvin kuin Floralla. Veka kiinnitti huomionsa targetiin pois minusta ja meni hyvin alas asti, vaikka juoksin edelle tai sivulle tai jäin taakse. Mutta tämän pelastuksen haittapuolen Veka demonstroikin, kun lähetin sen vahingossa puomille väärästä päästä: se juoksi targetin ja namien yli, huomasi puomin laskevan osan puolivälissä, ettei targetia ollutkaan ja pysähtyi niille sijoilleen, alas ei suostunut tulemaan. Target oli litteä läpinäkyvä purkinkansi, jottei se näkyisi kovin kauas, mutta näkyipä silti tarpeeksi. Pari kertaa sain kyllä Vekan jallitettua menemään tyhjälle targetille, jolle kävin kehujen saattelemana panemassa namin heti kun Vekan kuono hamuili alustaa.

Tehtiin muutakin. Veka veti kahden putken väliin aivan ÄLYTTÖMÄN hienot kepit! Kulma oli kummastakin suunnasta vaikea, mutta menin ensimmäisen välin kohdalle kutsumaan pakkovalssinomaisesti (ei siis aloitusväliin vetäen, vain ensimmäisen välin kohdalla merkaten). Veka haki aloitukset tarkkaan. Lopussa sain jo irrota seuraavaa estettä kohti, Veka veti kepit loppuun asti. Erinomaista :)

Lopuksi pieni revanssi edellisten ryhmätreenien hyppyhässäkästä. Putkesta kolmen hypyn riville, yksi suoraan, siitä rivin takana pitkittäin oleva hyppy takaakiertona, sitten rivi serpentiininä, viimeinen niistolla ja palkka hyppysuunnasta toiseen suuntaan. Tein pitkittäiselle hypylle viimeksi yritetyn niiston sijasta takaakierron kauimmaisen siivekkeen kautta. Ensimmäisellä kerralla kämmäsin jotain, mutta sitten saatiin kolme kertaa putkeen koko kuvio läpi! Hyvä me. Tähän lopetettiin.

Ai niin, Katriina kävi keskiviikkona hieromassa Floran. Halusin tietää, onko agitreeni vetänyt sen kroppaa jumiin. Suureksi ilokseni näin ei ollut, vaan koko koira oli jumiton ja liikkuvainen :)