Maanantaina ällöttävässä pakkasessa Demarille. Kentällä oli sopiva estesuora, jolla Flora aloitti harjoittelemalla lähdössä pysymistä. Kaksi kertaa OHO ja takaisin lähtöön, sitten Flora nakotti kuin tatti paikallaan. Menin esteen, kahden, kolmen ja neljän taakse, ensin katsekontakti koiraan, sitten käsi ylös, sitten kehut ja lähtöön antamaan namipalkka. Viimeisellä toistolla TULE ja nartsa hyppysuoran päässä. Tämä oli hyvä.

Keppeihin kaksi verkkopalaa päihin, yksi keskelle. Olisi pitänyt lisätä toinen väliin, liian monta kertaa tuli virhe Floran oikoessa peräkkäisiä tyhjiä välejä. Phuaah. Mutta hyviä toistoja saatiin kivalla vauhdilla. Narupalkka.

Kontakteilla perussettiä. Vähän vauhtia mukaan, keinusta putkeen, puomilla ja A:lla hyppy ennen ja jälkeen. Keinu ja puomi olivat ok, mutta A:lla tuli hässäkkää, Flora hermostui, haukkui ja karkaili ihan sumeilematta pystymättä yhtään keskittymään. Kokeilin narulelun repimistä kontaktilla. Vimeisellä toistolla pitkä suora hyppyjä, rengas, putki.

Veka teki saman lähtöharjoituksen, harhautui vain ensimmäisellä kerralla nousemaan ylös, muuten pysyi. Mennessäni palkkaamaan huomasin koko koiran tärisevän. Naama ihan pokkana, mutta koko kroppa tärisi. Mutta joten kuten siis pysyi pöksyissään. Näitäkin pitäisi aina välillä muistaa tehdä.

Keppejä vauhdissa putkesta, toisesta päästä suoraan ja toisesta vähän jyrkemmin. Kaikki heti oikein! Jopa putken kauemmasta päästä Veka osasi hakea. Hyvät pujottelut!

Kontakteilla taas hyydyttiin, jäädyttiin ja jumitettiin. Muutamat toistot ihan normaalisti koko esteenä. Keinu ja A vielä jotenkin, mutta puomi... Ajattelin sitten ottaa pelkkää alastuloa. Vedin Vekan namikäden perässä sivusta ylös ja alastulolle. Vekahan ei osaa asetella itseään alastulolle, mutta kyllä se siihen saatiin nieleskelemään herkullisia naudanmahanameja "onko pakko" -ilmeen kera. No ei ole, otetaan sitten pallon kanssa. Veka pyörähti sivulla alastulolle ja heti kun tassut olivat oikein jes! ja pallon tiputus eteenpäin. Vielä parempi olisi heittää se kontaktille. Tässä oli jo tekemisen meininkiä, parani toistoilla ja viimeinen oli jo ihan mahtava, niin varma ja nopea! Jes!

Sitten vähän sitä itävaltalaista, koira putkeen, merkkaus ja hyppykäsky, reippaasti liikkeelle. Veka teki heti oikein vasemman käden merkkaukset. Toisella puolella juoksi ensin ohi, sitten oikein.

Lopuksi mentiin sopivasti asetellulle mutkaputkelle, yritin samoja putkiohjauksia kuin eilen eli pimeästä kulmasta eri päihin, hypyn kautta. Lähempään päähän onnistuikin, mutta kauempaan ei millään. Lopputulemana nauroin hervottomasti putken yli pomppivalle koiralle. Veka änki ja tunki putken sijasta kepeille?! Pujotteli niitä sitten keskenään. Onpas niistä nyt tullut kivat.