Niin, löysin sitten sen viisasten kiven, jonka avulla Vekan saa vikkelästi kontaktille ilman jumituksia... kehuin sitä...

Vekan tiistaitreeneissä tehtiin putki-kontaktierotteluja. Ennen omaa vuoroa lämppäsin A-putkierottelulla. Heti Vekan tullessa A:n harjan yli hihkuin sille kehuja ja kannustin, näin se tuli nopsasti (tai ainakin paljon nopsemmin) alas, jossa palkkasin heti, kun etutassut olivat maassa. Veka innostui ja ryntäili A:ta ylös heti, kun silmä vältti, ja oli kontaktilla niin särmänä ja skarppina. Mikä on tietysti hieno asia!

No, tästähän sitten ei niin vaikeasti arvattavana seurauksena oli se, että kun mentiin varsinaiseen harjoitukseen eli hypyltä puomille, puomilta hypyn takaakierto, siitä puomin alle putkeen ja toisesta päästä takaisin puomille, ja kannustin Vekaa puomin kontaktille samalla tavalla, ei Vekaa saatu kertaakaan putkeen. Se lähti takaakierrosta puomille edes vilkaisematta, oliko jotain ohjausta kenties johonkin. Ei voinut kuin nauraa!

Toinen harjoitus oli A:n alla oleva putki, päät kummankin puolen ylösmenoa. Hypyltä putkeen ja uukkari hypyn kautta A:lle, toisella puolella taas uukkari hypyn kautta A:lle. Veka meni putkeen, tässä oli helppo blokata ylösmeno. A meni myös hyvin. Mutta ne hypyt, niin en vaan osannut. Yritin jaakottaa, merkata ja valssata, mutta en osannut kääntää rintamasuuntaa tarpeeksi menosuuntaan, ja Veka kävi selkäni takana hyppäämässä ylimääräisen rinnakkaisen hypyn. Se kyllä karkaili hypylle, vaikka rintamasuunta olisi ollut parempi, onhan se nyt paljon kivempaa juosta iso kaari ympärilleni kuin änkeä pienestä välistä siivekkeen vierestä. Nauroin taas ihan hervottomana. Ja joka välissä piti kalastaa Vekaa A:lta, tietysti kehuen ja palkaten alastulolta. Että sellaset treenit :D

Neljän päivän agitreeniputken jälkeen tuntuu kyllä siltä, että voisi muutaman päivän tehdä jotain muuta kuin lämpätä autoa, plarata BoTteja ja hihkua kurkkua käheäksi. Vekaa pitää lepuuttaa, ja Floraa kiinnostaa juoksun juuri mentyä eniten sohvalla retkottaminen.