Maanantaina Demarille, vähän maanantaifiilis eikä oikein ajatusta mukana. Tai mitään suunnitelmaa nyt ainakaan. Kentälläkin oli minikokoinen hyppyrata enkä jaksanut rakennella mitään. Miniesteet ovatkin ihan maanantaikamaa ja kuka nyt puomia ja A:ta aina jaksaa.

Flora testaili uutta lelua, jonka hankin sille Messarista. Teddykarvainen motsku, jossa oli joustokahvainen lenkki. Hyvä se oli, Flora tappoi sitä antaumuksella. Aluksi siis putkilla ja hypyillä höntsäilyä, jee jee.

Keppejä liian vähillä verkoilla, liikaa virheitä. Flora ei tajua tyhjiä välejä. Tosin se skippaa välin ja jatkaa pujottelua eli ajatus loppuun asti jatkamisesta on kuitenkin ihan oikea. Turhaan vaan syö motivaatiota ottaa joka toinen toisto uudestaan. Nöyrryin siis ja kohtalooni alistuneena löin kiinni kaikki verkot. Kovasti kannustusta ja motskupalkkaa.

Nyt kentällä oli pieni kontaktiharjoituseste, joten juoksenneltiin sitä. Flora olisi voinut tulla reippaaammin kontaktille, mutta pysyi kyllä tosi hyvin, vaikka singahtelin eri suuntiin. Namipalkoilla mentiin. Sitten olikin aika loppu. Eipä Flora nyt ole vähemmällä treenillä pitkin seiniä mennyt, valeraskaus kun on päällä ja koiralla koko ajan nälkä, väsy ja halipula.

Veka oli aivan liekeissä halliin pääsemisestä, vaikka oli olevinaan niin väsynyt koko päivän. Silläkin oli uusi Messarin-tuliainen, ihana huopapintainen pehmeä pallo. Mumps mumps. Aluksi jotain höntsäilyä putkilla ja hypyillä. Sitten pientä kontaktiestettä ja muutama keinu. Alkuun Veka pongahti reippaasti alas, mutta tuli ihan sukkana läpi ja kun huomautin tästä "hmf", se alkoi hidastella kontaktille tuloa. Oi miten vaikeaa, millä tämän saisi väännettyä koiralle rautalangasta? Tosi pitkälle jouduin juoksemaan eteen ennen kuin käpälät olivat maassa, siitä heti jes! ja pallo.

Okseri! Viritin nyt niin syvän okserin kuin muistin eilisissä kisoissa nähneeni. 45-55 senttiä, sitten 50-60 ja lopuksi 55-65. Suorasta putkesta laajassa kaaressa hyppy, minipituus ja okseri, sitten putkesta jyrkkä kurvi okserille. Kummallakin tavalla yksi okseri kussakin korkeudessa. Sanomattakin selvää, että yksikään rima ei edes kolissut Vekan tiikerinloikkien alla. Ei minkään valtakunnan ongelmaa, vaivattomat ja ilmavat loikat ja vielä pallon nappaus vauhdissa heti laskeutuessa.

Haltuunotto. Rinnakkain kaksi hyppyä, joista hypättiin toinen ja sitten juostiin toisen ohi. Tämä oli vaikeaa, Vekan mielestä kaikki hypätään, mihin vain yletytään. Vastakädellä haltuunottoa se ei lukenut yhtään. Liikuin toiseen suuntaan ja kutsuin nimellä, sitten sai pallon kun luopui hypystä ja tuli mukaan. Alkoi se sitten ehkä vähän paremmin mennä. Myös hyppy, toisen hypyn ohi ja putkeen. Putkesta tullessaan Veka hampsi ilmaa :D Vissiin jokusen kerran tullut heitettyä pallopalkka putken päähän...