Maanantaina agisteltiin Tallilla. Mukana PP, rakensimme yhdestä blogista nappaamani 12 esteen treeniradan, jossa näin pari kiinnostavaa kohtaa Vekalle. Alussa oli hyppy, hyppy, sitten rinnakkainenn hyppy takaisinpäin ja hyppyjen välistä A-esteelle. Mietin tähän pyöritystä, niistoa ja jaakotusta. Pyöritys ei oikein toiminut, Veka meni kyllä hypyn, mutta hitaasti ja epävarmasti. Jotain jaakotusviritystäkin yritin, mutta se ei pelittänyt yhtään.  Niistolla meni selvästi parhaiten. Ratatreeniä juuri Vekan kanssa tarvitaan, mutta onko siitä hyötyä, jos ei ole ketään kertomassa, miten pitäisi tehdä? Kuulin päässäni Elina Jänesniemen huutavan LIIKU LIIKU LIIKU, jota yleensä kyllä sanotaan melkein kaikille melkein kaikissa koulutuksissa.

A:lta suora kulma vasemmalle hypylle, rinnakkaisen hypyn leijeröinti ja putkeen. Veka ei yhtään tajunnut leijeröintiä, änki hypylle selkäni takaa. Tosi kökösti sain sen menemään. U-putkesta suoraan pituus ja hyppy, jonka takana olivat tyrkyllä kepit, mutta pitikin tehdä tiukka kurvi toisen hypyn kautta A:n alle putkeen. Tämä oli vaikea, Veka pyrki kepeille ja teki hillitöntä kaarrosta, ennakoivalla valssilla taas kääntyi ennen hyppyä pois. Hnnggh. Sain sen sitten menemään, kun kipitin hypyn ohi ja käännyin vasta kun koira oli jo hyppäämässä. Ei taas hajuakaan, miten tämä olisi pitänyt tehdä.

Hypyn kautta A:n alle putkeen, siitä putkea edeltävä hyppy uudestaan ja nyt sinne kepeille. Tämäkin oli vaikea. Veka paahtoi putkesta suoraa linjaa hypyltä toiselle hypylle, en saanut sitä kaartamaan kunnolla pois kepeille. Sitten kun se haki kepit, se lojahti monta kertaa kakkosväliin, vaikka miten yritin jarruttaa ja jäädä pois aloitusta sotkemasta. Tässä vähän syötiin Vekan keppimotivaatiota, ÄÄÄ ja uudestaan... mutta meni sitten oikeinkin. Vähän fifty-sixty-treeni, hyvää ja huonoa. Veka pinkoi intopinkeänä pallonsa kanssa.

Flora teki radasta helpotettuja pätkiä minirimoilla. Ei se kipeältä vaikuta, vähän väsyneeltä vain, mutta en tiedä, kuinka tönkköinen olo sillä juoksun takia on. Kahden hypyn kautta A, tuli ihan suoraan läpi, oho ja korjasi itsensä kontaktille. Putki, pituus, hyppy ja kurvi hypyn kautta putkeen tehtiin kuten ratakaaviossa. Flora haki putken sijasta A:lle, mutta kun se kerran älysi juosta ylösmenon ohi putkeen, ei ongelmaa enää ollut ja koko pätkä meni hienosti. Ensimmäisellä kerralla Flora livahti kepeille, mutta ei ilman verkkoja päässyt edes alkuun. Sitten se kääntyi hypyltä hyvin. Loppuun muutaman kerran A hyppyjen kautta, pysähtyi hyvin. Kontaktilta tuli nameja, muuten narulelupalkkaa, josta Flora oli innoissaan.