Lauantaiaamuna Flora sai metsäjäljen nro 49. Pituutta 400 metriä, ikää jotain puolen tunnin ja kolmen vartin väliltä, kuusi keppiä, kulmia jonkin verran, täysin tyyni ja kostea ilma, lämpöä muutama aste. Harjoituksissahan pitäisi aina olla joku teema tai ylipäänsä joku pointti, mitä tänään harjoitellaan. Tämä meni varmaan osastoon motivaatio, koska kepukoita oli niin tiheässä ja palkkana ihanaa ZiwiPeakin lampaanmaha-säilykeruokaa.

Janan ryssin ihan itse, mutta kerrotaan nyt sekin varoittavana esimerkkinä. Janan ja jäljen risteyskohdassa oli tietysti merkki. Kun en nähnyt sitä siinä ison kuusen naavaisessa oksassa, arvelin sen pudonneen ohuesta oksasta. Koiraa vaan kuusta kohti. Siellähän se janamerkki sitten killui vähän matkan päässä toisessa kuusessa ja tietysti takajäljen puolella. Kutsuin Floran pois ja siirryin lähettämään merkkiä kohti. Flora kyllä lähti yhtä hyvin ja nappasi jäljen heti. Teki taas jonkun kummallisen pyörähdyksen jäljeltä takajäljelle ja takaisin, miksi? Tarkisti sen viisi askelta oikeaa suuntaa vai? Lähti sitten tosi hyvin etenemään.  Ensimmäinen keppi nousi pian rinteestä puunrunkojen yli kromppimisen jälkeen. Maasto oli enimmäkseen märkien kuolleiden lehtien peitossa. Alkumatka meni taas viipotukseksi... häntä heiluen viuhdottiin menemään, kulmista yli ja takaisin, mutkista ulos ja takaisin ja niin edelleen. Toinen keppi nousi alhaalta ojan viereltä. Pienen lammen viertä, tarkistelua kun olin ryöminyt puunrungon ali, kolmoskeppi, lähdettiin nousemaan taas rinnettä, neloskeppi. Kulma ok, sitten melkein heti sen jälkeen jouduin tekemään toisen kulman törmättyäni äkisti ruosteiseen piikkilankaan. Piti olla päästämättä koiraa tietenkään siitä yli, mutta Flora ehti pongahtaa kulmassa tarkistuksen, kiertää liinan pienen puun ympäri ja livahtaa piikkilankojen välistä edestakaisin vetäen nurin lahon tolpan... pysäytin sen siihen ja menin selvittelemään liinaa, käskin sitten jatkaa pitäen kiinni niin, ettei Flora päässyt piikkilangoille, jonne se kovasti yritti. Vihdoin löytyi oikea suunta ja onneksi kohta viitoskeppi sammaleiselta rinteeltä. Jatkettiin vielä vähän matkaa kuutoskepille.

Eli tätä samaa settiä taas, tosi hyvää työskentelyä kaiken viuhtomisen keskellä, kulmien ylityksiä, jäljeltä putoilua, helpot ja varmat nostot kaikilla kepeillä sekä erinomainen motivaatio.