Lauantaina maastoon. Vekalle tehtiin viestillä höntsäilyharjoitus nostattamaan intoa edellisten harjoitusten pitkien matkojen jälkeen. Suunnitelmaan tuli viime hetken muutos, kun metsässä olikin kuusenhavujen kerääjiä (kun nyt marjastajista ja sienestäjistä päästiin...). Menimme sähkölinjan alle, jossa maasto on kyllä avointa, mutta hakkuuroinan takia ei niin helppokulkuista. Vekaa juoksutettiin monta matkaa, ehkä seitsemän. Oltiin näköetäisyydellä, koiran lähetyksessä toinen pää huuteli ja hippaloi, minä metsäpäänä juoksin myös vähän matkaa karkuun. Veka juoksi tosi innoissaan ja vauhdilla loikkien kuin kenguru risukasojen yli. Pallopalkka oli hyvä, mutta Veka katseli koko ajan toista päätä, sehän on näköärsykkeisiin kovasti reagoiva muutenkin. Siitä sitten lähetykset pannasta pitäen kuiskimalla ja VIE! Hyvin juoksi Veka ja sai lopuksi purkin kissanruokaa.

Floran jälki nro 48 oli varmaan sen puoli kilometriä pitkä. Se vanheni vain Vekan viesteilyn ajan. Nollakeli, tuulista, vähän lumihippuja maassa.  Keppejä otin kotoa neljä. Kulmia oli puolisen tusinaa. Kun olin ottamassa Floraa autosta, paikalle pamahti joku toinen treeniporukka, joka kävi siinä tamppailemassa jälkemme päällä, eli tuli sitten kunnon häiriöharjoitus (omalla jäljellä eivät harhat kuitenkaan ole niin paha juttu). Jana oli vain viitisen metriä. Flora lähti hyvin, oikaisi hiukan jäljelle ja lähti oikeaan suuntaan. Alkumatka oli kovaa hakemista, Flora tarkisteli ja siksakkasi paljon – liekö johtunut juuri jäljen päällä kävelleistä ihmisistä, tuulesta, alkukoohotuksesta vai kaikista. Suunta oli kuitenkin oikea, sen verran osasin merkkaamattomalla jäljellä sanoa. Keppien asettelussa käytin tänään vähän mielikuvitusta. Ykkönen oli heti pienen puunrungon ylityksen kohdalla, tässä Flora hyppäsi rungon yli ja laskeutui tökäten kuononsa suoraan keppiin.

Tästä matka jatkui muuten hyvin, mutta jossain kohta Flora teki lenkin palaten kuitenkin jäljelle itse. Kakkoskepin panin kannon päälle, tosin myös astuin kannolle. Flora meni noin metrin kepin yli, jarrutti yhtäkkiä ja kiepahti tarkentamaan kepin. Hyvä! Jälki jatkui metsästä hakkuulle sähkölinjojen alle. Kolmoskeppi oli kanervapuskassa. Flora ylitti senkin, mutta kiepahti sitten etsimään kepin kanervien joukosta, eli tämäkin hyvä! Sitten tuli ongelma. Jälki lähti kaartamaan polun yli takaisin metsään, mutta Flora lähti polkua pitkin. Menin muutaman metrin perässä, mutta kun se ei korjannut, jäin paikalleni seisomaan. Tiputin liinan, kun Flora vain jatkoi matkaa. Se haeskeli jälkeä ja pysähtyi pari kertaa, jolloin kysyin että missäs se sun jälki menee? Flora palasi sitten takaisinpäin ja löysi jäljen, kehuin kun se lähti etenemään.

Matka jatkui metsää pitkin, en ollut ihan tyytyväinen Floran työskentelyyn, se haeskeli ja mutkitteli liikaa. Aina välillä kuitenkin hileisessä sammalessa näkyi jalanjälki. Rinnettä ylös. Nyt näimme ihmisiä metsässä vähän matkan päässä, Flora pörhisti selkäharjansa pystyyn, mutta ei sanonut mitään. Tietysti juuri tässä oli polun ylitys ja heti kulma. Flora otti kuitenkin kulman hyvin, tästä kehuin. Loppu menikin sitten pieleen. Flora olisi lähtenyt jäljeltä polulle, jarrutin liinalla. Flora palasi jäljelle, mutta käveli yli neloskepistä, joka oli pienen kiven vieressä tien reunassa. Flora lähti tielle katselemaan. Jäin paikalleni seisomaan, jolloin Flora palasi nostamaan nelosen. Paikoin taas tosi hyvää työskentelyä, paikoin ikävää hutilointia... motivaatio kuitenkin hyvä, samoin kolme keppiä neljästä nousi hyvin.