Lauantaina Flora ajoi jäljen nro 51. Ikää 50 minuuttia, viisi keppiä, joitakin kulmia, jana kymmenen metriä, mukava kangasmetsämaasto, tyyni ja kostea sää. Pituus oli 800 metriä eli teemana oli pitkä matka. Jana meni vaihteeksi hyvin: Flora eteni suoraan, nosti jäljen, tarkisti takajälkeä sen viisi askelta ja kääntyi oikeaan suuntaan. Se siis ihan selvästi OSAA erottaa jäljen oikean suunnan ja pystyy siihen... silloin kun pystyy.

Alkumatka ei ollut kovin pahaa sinkopinkoilua. Ykköskeppi pienessä painanteessa nousi helposti. Ensimmäisestä kulmasta Flora posotti ulos komeasti viisi metriä. Pysähdyin ja kutsuin pyöriskelevän koiran sivulle, koska liinakin piti selvittää. Lähetin uudestaan ennen kulmaa, Flora olisi taas juossut siitä ulos, mutta pidätin liinalla, joten se lähti oikeaan suuntaan. Toinen kulma meni suurin piirtein yhtä huonosti, Flora meni yli, rynni ison lenkin ja löysi oikean suunnan itse. Flora oli ilmeisesti juuri kakkoskepillä, kun kompastuin ja kaaduin ja liinaan tuli nykäisy, koska Flora palasi takaisin, nuuhki ympärilläni, eteni sitten varovasti ja kierteli hetken keppiä ennen kuin osoitti sen. Matka jatkui mukavasti. Kolmoskeppi nousi piilosta kuolleen saniaisen alta. Kolmoselta Flora lähti ihan hohhailemaan, käppäili nokka ylhäällä ympäriinsä. Pidin liinalla, ettei se päässyt harhailemaan mihinkään, ja vähän päästä se tarkensikin ihan hyvään työskentelyyn. Ei vaan tahdo hermot kestää keskittyä ihan koko ajan? Kulma kallion päällä ok. Lasku ja nousu vähän hakemista, sitten rinteen päältä taas keppi. Tästä kipiteltiinkin enää suora kiva pätkä viimeiselle kepille. Hyvinhän tuo meni kokonaisuutena, Flora jaksoi hyvin tehdä töitä vähän pidemmän jäljen :)