Vekan tiistaiagissa tehtiin ennakoivaa valssia. Koira jätettiin suoran putken päähän ja mentiin itse putken takana olevan hypyn viereen ottamaan vastaan. Hyppy suoraan, koiran kierrätys itsen ja siivekkeen välistä ja takaisin putkeen. Veka teki hyvin. Ihmeen hyvin siis pystyi juoksemaan ja hyppäämään, vaikka itse seisoin paikallani. Saihan se kyllä putkesta hyvin vauhtiakin.

Kentän laidalla tehtiin yhdellä hypyllä pakkovalssia. Tai yritettiin tehdä. Veka ei tajuu! Siis ei vaan ei. Tullut tästä yhtään mitään. Pitää kerrata, miten se pitäisi opettaa ihan alusta, Agilityn perusteet -dvd:ltä siis. Kokeilin myös jotain niiston tyyppistä ratkaisua, ja nämä Veka kyllä teki hyvin, mutta pitää kerrata tämäkin ohjeista. Muutama takaaleikkauskin tehtiin ja tähän taas Veka ei meinannut irrota. Pallopalkkaa oikeaan suuntaan niin alkoi sujua.

Toinen harjoitus meille erittäin tarpeellinen eli kepit. Hypyn kautta ihan kepeille, itse jäin heti taakse ja appari pallotti keppien päässä. Veka teki hyvin. Sen pujotellessa ehdin kannustaa hyvä hyvä hyvä kepit kepit kepit mene mene mene jaksaa jaksaa jaksaa. Veka haki aloituksen hyvin, kulmahan oli ihan helppo enkä itse mennyt sinne säätämään. Se myös pujotteli itse loppuun asti, vaikka en tullut mukana. Mutta voi että se oli hidas. Pari kertaa juoksin edelle ja ero oli ihan huomattava, Veka painoi heti kaasua kun tulin kirittämään. Se myös kyttäsi apparia, jolla huomasi pallon.

Katsottiin myös putkella ja hypyllä sitä Jyväskylän kisaradan aloitusta, jolla hyllytimme lauantaina, eli koiran kääntämistä 90 astetta sivuun hypylle. Tein sen siis väärin, koira pitää kutsua vastaisella kädellä eikä koiranpuoleisella, ja sitten pitää odottaa, että koira on riittävän lähellä. Ensimmäisellä yrityksellä lähdin ohjaamaan hyppyyn liian ajoissa, ja Veka hyppäsi väärään suuntaan aivan kuten kisoissakin. Toisella yrityksellä sitten olinkin inasen myöhässä ja Veka tuli kyllä oikealle puolelle, mutta kiersi hypyn... tarkkaa on! Onneksi saatiin se sitten onnistumaankin.