Torstaina ja perjantaina tehtiin esine-etsinnät iltapäivälenkillä takametsässä. Aikomukseni oli nyt saada ripeät suorat etenemiset ja varmat helpot nostot kävelemällä ruudun tallaamisen sijasta pelkät pistot, joilla koirat voisivat juosta suoraan hajuvanaa pitkin. Ja taas vesisade ja täysin tyyni sää, kuten joka päivä niin pitkälle kuin tätä syksyä muistan... ja aika pitkälle kesääkin.

Torstaina siis kävelin muutaman kymmenen metriä suoraan, tipautin esineen ja kävelin samoja jälkiä takaisin. Näitä kaksi eli molemmille oma. Ensin Veka, miehemme Plan B -osastolta... lähti suoraan sen noin kymmenen metriä, sitten singahti pistolta pois vasemmalle. Juuri tässä oli pieni korkeusero ja koira katosi näkyvistä alempaan maastoon. Vain valkoinen hännänpää vilahteli siellä täällä. Veka kävi jossain kiertelemässä ja ilmestyi hetken päästä näkyviin esineen kanssa. Kehut ja pallopalkka.

Floran kanssa homma meni niin kuin piti: koira pinkoi esineelle, nappasi sen ja pinkoi takaisin. Kehut ja narulelupalkka, taisteltiin pitkään ja hartaasti. Päädyin tähän palkkaukseen, koska Flora joka tapauksessa odottaa sitä ja hyppii taskua nyhtäen, ja olisi jotenkin hassua antaa ensin ruokapurkki ja sitten kuitenkin taistella sen päälle. Lisäksi nostattava palkkaus sopii esineruutuun. Ongelma tulee kuitenkin sitten, kun Flora on laukkonut viisi minuuttia 50 x 50 metrin ruudussa, hakenut kaikki esineet ja on sen jälkeen ihan poikki eikä jaksa enää riehua, vaan mieluummin ahmisi ison ruokapalkan. Oletettavasti näin ainakin treeneissä joskus tehdään enkä ole kyllä vielä luopunut toivosta kisata Floran kanssa pk-jäljelläkään. Siltä osin jatkon pohtiminen on ensi kesän asioita. Mutta esineruudun osalta pitää vain tietää, koska on niin pitkä etsintä, että varataan ruokapalkka mukaan.

Perjantaina tehtiin taas pistoja. Floralle kävelin kaksi samanlaista pistoa kuin torstaina. Molemmat menivät kuten Strömsössä, Flora juoksi suoraan esineille ja toi ne hyvin. Välissä vain kehut, toisen esineen jälkeen naruleluleikit.

Vekan kanssa vietiin esine yhdessä. Hilluin esineen kanssa ja Veka heitti volttia sitä tavoitellessaan. Sitten Vekaa pannasta kiinni ja esine maahan. Juostiin lähetyspaikalle ja koira kävi niin kuumana, että tarttui käsivarteeni kun ei muutakaan ollut, onneksi hyvin hellin hampain... Veka ei siis melkein pysynyt pöksyissään, joten se lähtikin tuhatta ja sataa. Nyt se oikeasti eteni edes kohtuullisen suoraan. Pinkoi esineelle, nappasi sen ja toi hyvin. Kehut ja palloilua!