Ihanaa päästä taas maastotreeneihin! Sunnuntaiaamu siis vietettiin kylmässä märässä metsässä.

Veka juoksenteli viestiä. Mentiin helposti polkua pitkin ja juoksutettiin vain kolme etappia, koska matka oli nyt vähän pidempi. Laitoin B-pisteen 300 metriin ja C-pisteen siitä 200 metriin, eli kaksi viimeistä etappia olivat puoli kilometriä. Hui kamala. Tästä treenistä ei paljon kerrottavaa ole, koska Veka lähti kaikilla lähetyksillä kuin telkkä pöntöstä, juoksi pisteille reippaasti ja palloili siellä iloisesti. Lähetykset otettiin ihan vapaamuotoisesti, hiukan kuiskin koiralle, sitten VIE! ja sinne läks. Seuraavalla kerralla sitten pidempää matkaa vaan. Veka oli taas niin onnellisen näköinen, kyllä viesti on sille ihan ykkönen laji :) Yllättävän vahvasti se kyllä reagoi kun käveltiin tietä pitkin Floralle tekemäni jäljen ohi, olisi ihan ollut menossa jäljelle. En sitten tiedä, mitä se olisi siellä tehnyt. Pitäisiköhän joskus kokeilla? Olin uskaltanut tallata jäljen samalle metsäalueelle, koska se oli tuulen yläpuolella ja vielä alamaastossa niin, ettei Flora ottaisi häiriötä viestin hajuista. Veka seisoskeli A-pisteellä gepsiä säätäessäni kuono heiluen jäljen suuntaan... 

Flora sai jäljen nro 46, puoli kilometriä, ikää vähän vajaa tunti, neljä keppiä, jotain kulmiakin, jana hiukan vajaat kymmenen metriä. Sää sateinen ja tyyni, lämmintä pari astetta. Kepit otin mukaan kotoa ja tiputtelin ne yrittäen olla painamatta paikkoja mieleeni. Luin taas Palveluskoirat-lehdestä, että koiran nenää pitäisi kalibroida aina 10 minuutin ajan jäljestysolosuhteisiin ennen jäljelle lähtöä. Tämähän ei meillä oikein koskaan toteudu. Kenenkään korvat eivät kestä odotella Floran kanssa minuuttikaupalla, kun se on tuli hännän alla päästä jäljestämään :D Mutta tämäkin voi varmaan vaikuttaa siihen, että jäljen alkupää on aina huonompi ja loppua kohden meno paranee. Nyt oli kuitenkin siis ainakin muutama minuutti nenän kalibrointia, kun käveltiin janalle vähän matkaa ja säädin vielä tavaroiden kanssa.

Flora ponkaisi janalle, nappasi heti jäljen ja lähti viipottamaan oikeaan suuntaan. Ajoi jälkeä oikein hienosti. Alkumatka oli pitkä suora, jossa oli vähän pientä mutkaa. Jostain kurvista Flora ajoi ulos, lähti väärään suuntaan arvailemaan ja jäi kyselemään kun pysähdyin. Etsi sitten jäljen uudestaan. Ykköskeppi nousi. Kulma ja ojan ylitys hyvin. Kakkoskeppi nousi. Olikohan tässäkin kulma. Noustiin ylös kalliolle. Kallion päällä oli kulma, josta Flora posotti ihan reippaasti ulos. Menin perässä, jäätiin tähän pyörimään. Muistin sen verran, että ollut mennyt näin pitkälle, vaan kääntynyt jostain aikaisemmin, joten käännyin vain ympäri ja lähdin kävelemään tulosuuntaan. Flora meni edelle ja nosti jäljen uudelleen kulmassa, jatkoi siitä hyvin. Kolmoskeppi tuli onneksi pian palkinnoksi kulman selvittämisestä. Siitä jatkettiin ja tultiin metsästä hakatulle kaistaleelle sähkölinjan alla. Kulma hyvin. Loppumatka vähän mutkittelevaa suoraa sähkölinjan alla. Neloskeppi ja loppu. Ihan hyvä jälki se oli :)