Veka agikisaili Janakkalan Koirakerhon kisoissa kaksi hyllyrataa. Tuomarina Johanna Nyberg.

Ensimmäinen rata oli tosi mukavan oloinen lukuun ottamatta puolivälin hässäkkää, jossa oli takaakiertohyppy, hyppy suoraan ja siitä tiukka uukkari kepeille. Se tuntui ihan mahdottomalta ja sitä se olikin. Muuten rata sujui kuin tanssi, suoraa posotusta kun oli. Rataantutustumisessa sovittelin tähän saksalaista takaakiertohypylle ja jaakotusta toiselle hypylle, jotta koiralle saisi jotenkin järkevän linjan kepeille. En kuitenkaan pystynyt vauhdissa ja kisavireessä toteuttamaan tätä. Ihan samoin kuin kamppailulajeissa ei riitä, että osaa tekniikan – se pitäisi myös pystyä suorittamaan tositilanteessa (jos treenaa niitä varten) stressireaktion ja adrenaliinin iskiessä päälle ja hienomotoriikan pettäessä. Ja tositilannemielentilan saavuttamiseen treeneissä haetaan keinoja. Samoin agilityssä ei riitä, että tekniikka toimii treeneissä. Meillä ne eivät toimi kisoissa. Veka käy kisoista jo niin kuumana, etten saa sitä lähdössä oikein – treeneissä se livahtaa käskyllä jalkojeni väliin istumaan heti ja napittaa siinä kontaktissa, kunnes lähdetään. Kisoissa se ei ole tehnyt varaslähtöjä, mutta kyylää maanisena rataa eikä kuuntele.

No, en sitten lähtenyt tekemään saksalaista vaan huiskaisin vain Veka takaakiertoon, johon liikkeen suunta vei sen muutenkin. Ilman puolenvaihtoa en siis voinut tehdä jaakotustakaan. Ohjaamiseni taantui liskoaivoasteelle, ja ohjasin vain Vekan hyppäämään suoraan. Se hyppäsi ja kääntyi hypyn takana katsomaan, mihin jäin ja mihin pitäisi mennä. Seisoin siis paikallani, koska seuraava este eli keppien aloitus oli selkäni takana. Ei minkäänlaista plan B:tä saada koira hypyn takaa pois. Veka tuli sieltä lyhintä tietä eli hyppäsi takaisinpäin. Sepä siitä radasta sitten. Sain Vekan kepeille, jotka se jätti kesken ja yritti lintsata pari viimeistä väliä. Joutui korjaamaan. Loppuun päästiin ok. Muita kupruja ei tullut.

Toinen rata oli vielä mukavamman oloinen. Paljon hyppyjä ja helppoja linjoja. Kepeille vienti oli taas vähän pohtimista aiheuttava. Putkesta tultiin suoraan hypylle, siitä 90 asteen kulma kepeille. Tämänkin mokasin. En tehnytkään putken jälkeen persjättöä vaan jäin toiselle puolelle ja juoksin vain eteenpäin. Veka tietysti leiskautti valtavan hypyn suoraan eteenpäin ja oli jatkamassa sinne, kun yhtäkkiä jarrutin, kiljaisin Vekan takaisin ja aloin sohia sitä kepeille. Kepeistä selvittiin kunnialla. Niiltä käännyttiin uukkari hypylle, jonka jälkeen oli toinen hyppy vähän sivussa oikealle. Siitä kurvattiin vasemmalle. Yritin takaaleikata, mutta Veka ei taas takaaleikkaukseen lähtenyt, vaan ajautui hypyn väärälle puolelle ja hyppäsi sieltä, en saanut sitä kalasteltua pois. A-este ja joitakin hyppyjä mentiin ok, sitten Veka lähti hypyltä oikean kurvin sijasta ihan hemmetin kauas putkeen. Tämä meni kyllä Vekan piikkiin. Siitä sitten loppuun. Kyllä hävetti.

Mikä mätti? Ohjasin este kerrallaan. En kertonut koiralle, mihin rata jatkuu. En kirinyt kun tarvittiin etumatkaa. En jarruttanut ajoissa kun piti kääntyä. En vaan osannut.

Aamulla Flora kävi agistelemassa Demarilla. Yleensä treeneissä loppuu aika tai namit, nyt loppui treenattava!

Ensin hyppyjä ja putkia ja rengasta ja naruleluleikkiä. Flora luki heikosti persjättöjä, muuten meni tosi hyvin. Keppejä verkoilla, kaksi palaa puuttui. Hyvin, ei ongelmaa. Keinulla naksutin nyt alastulolla kuten puomilla ja A:llakin. Tämäkin hyvin. Myös puomin ja A:n alastulot hyvin. Takaakiertoja taas, nekin hyvin, myös yhden suoran hypyn kautta. Kokeiltiin pakkovalssiakin, sekin hyvin. Hypytin yksittäisenä hyppynä 45–65 senttiä viiden sentin nostoin, ei mitään ongelmaa. Lähettelin Floraa pimeään putkikulmaan, se osasi senkin heti. Pussiakin vähän, hypyn ja putken välissä, hyvin. Treenivuoroa oli vielä vartti jäljellä, mutta en keksinyt enää mitään treenattavaa. Oppivaisen koiran kanssa ei kannata hinkata liikaa toistoja, kun kaikki jo onnistuu, mutta toisaalta ei toisen päätä voi tunkea yli äyräidensä uutta asiaa yhdellä kerralla. Lähdettiin sitten vaan jäähdyttelykävelylle.