Keskiviikkona Floralle agia ja Vekalle tokoa.

Flora treenaili Demarilla, PP ja sheltit seurana. Haluaisinkin mahdollisimman usein ihmisiä kentälle, jotta se näyttäisi Florasta normaalilta sitten kun mennään kisoihin, sillä kun vähän noita komplekseja tästä asiasta on. Ensin juoksenneltiin putkiin ja taisteluleikkiriehuskeltiin. Mukana oli eri lelu, vaihdoin narulelun motskuun. Tajusin, että aina kädestä palkkaamalla Florasta tulee kädessä jumittava pyöriäinen. Veka irtoaa esteille kuitenkin kohtuu hyvin, sillehän on voinut heittää pallopalkkaa esteen taakse, vaikka itse seisoisi toisella puolella kenttää. Floraa eivät pallot kiinnosta eikä narulelua tai farkunlahjetta oikein voi heittää. Mutta tottispalkkana pitkään toiminut erittäin kestävä ja koiran suuhun ilmeisen kivantuntuinen Nylcot-pintainen Gappayn patukka (suosittelen) on aerodynaamisilta ominaisuuksiltaan ainakin kelvollinen, vaikkei toki tennispallon veroinen. Vielä kun osaisi heittää... Flora riehaantui motskusta ja repi sitä ihan raivona.

Sitten heti keinun kimppuun. Floraa jänskätti kamalasti, mutta metvursti voitti. Saatiin hyviä toistoja, kun sain Floran houkuteltua reippaammin alas asti palkattavaksi vasta alakontaktilta, eikä jumitettu keinun päälle syömään.

Kepit. Mentiin muutama kerta houkuttelemalla, mutta alkoi ärsyttää se oma huitominen ja kättä nipistelevä koira. Kokeiltiin vielä verkoilla. Nyt Flora pysyi paljon paremmin verkkojen sisällä, hyppäsi vain muutaman kerran viimeisen yli, vaikkei keppien takana edes ollut palkkaa. Heitin itse metukkasiivun loppuun, koska en halunnut alkaa vääntää siitä, varastetaanko targetille vai ei. Saatiin tässäkin tosi hyviä toistoja Floran mennessä pari kertaa peräkkäin kokonaan oikein. Olin itse paljon järkevämmin, kävelin vieressä ohjauskäsi alhaalla, vuoroon kummallakin puolella. Toistoja, toistoja ja toistoja...

Sitten kolmen esteen sarjalle, johon panin suoraan linjaan kahden hypyn väliin ensin renkaan, sitten pituuden, muurin ja lopuksi okserin. Hypyt olivat 45 sentissä, pituudessa viisi palikkaa, muuri joku puolimetrinen, okserissa 45 ja 55 sentin rimat. Kaikki tehtiin muutaman kerran. Jätin Floran ja kävelin hypyn taakse, lähdin liikkeelle ja annoin hyppykäskyn, palkkasin heittämällä motskun viimeisen hypyn taakse. Rengasta Flora ensin väisti, piti kerrata pari kertaa pelkkä rengas metvurstiavusteisesti. Sitten se hyppäsi renkaan oikein, mutta jännitti ja varoi sitä ihan selvästi. Pituuden kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Muurista putosi yhdellä kerralla palikoita, seuraavalla otoksella meni hyvin. Okserilla oikein hieno, ilmava hyppy kaksi kertaa, sitten Flora hyppäsi vielä motsku suussa sen huvikseen väärinpäin. Hyppäämisestä olen tietysti Floran kohdalla huolissani, mutta nyt näytti tosi hyvältä.

Vekalla oli keskiviikkotoko. Teemana nouto. Näytin ensin meidän noudon, johon kuuluu vakiona hirmuisen hidas palautus ja löysä eteentulo. Nyt sentään vain kehuin enkä pallopalkannut niin ei tullut sanomista :D Palautusvauhtiin tehtiin vauhtipalkkausta pallolla, oikea ajoitus on heti, kun koira nostaa kapulan. Sitten yhden nopean askelen jälkeen, sitten kahden jne. Huonoon eteentuloon kokeiltiin palloa leuan alla, josta se pudotetaan koiran suuhun. Tätä otettiin ihan lyhyeltä matkalta niin, että koira jätettiin kapulan taakse. Näitä vaan pitäisi jaksaa työstää...

Sitten pikakertauksena muuta avon liikkeet, hyppyä nyt tietenkään ei ollut. Seuraaminen ok. Liikkeestä maahanmeno, eikun liikkeestä istuminen, kolme kertaa? Veka ei oikeasti edes osaa liikkeestä istumista, joten se todennäköisesti taas vältteli maahanmenoa (koirahieroja-aika on jo varattu). Meni sitten kuitenkin ja tästä metvurstia. Luoksetulossa pallonheittostoppi, heitin taas kevyttä palloa ja koiran eteen, oho... Liikkeestä seisominen ok, heti metukkaa. Noutoahan olikin jo tehty. Kaukoissa hyviä vaihtoja! Jokaisesta metukkaa, lopuksi pallo. Sitten paikkamakuu. Katsoin ruohikkoisen kohdan, maakaan ei ollut märkä kun vihdoin oli edes puoli päivää satamatta. Menin lähimmän auton taakse vakoilemaan Vekaa ikkunan läpi. Pysyi varman oloisesti maassa, mutta katseli, kuunteli ja haisteli joka suuntaan. Kävin minuutin päästä antamassa namipalkkoja, sitten vielä toiseksi minuutiksi piiloon. Lopuksi pallopalkka.