Harmikseni satoi jo lunta, vaikka on vasta lokakuu. Maastotreeneihin mentiin lauantaina silti.

Veka juoksi viestiä. A:lta B:lle 400 metriä, siitä C:lle 200 metriä. Lähdettiin polkua pitkin, mutta poikettiin siltä osaksi matkaa ensimmäisellä välillä. Veka lähti B-pisteeltä hyvin ja kohta tuli kuittaus, että se on perillä. A:lla se oli vähän jumittanut lähetyksessä, juoksi sitten sulavasti C:lle. Palloiltiin ja ilakoitiin. C-pisteeltä lähetettynä Veka palasi takaisin heti muutaman kymmenen metrin päästä :( Kääntyi vain ja hölkytteli takaisin. Toivottavasti se johtui siitä, että kuittasin lähdön radioon koiran ollessa vielä ilmeisesti kuuloetäisyydellä ja Veka tuli siitä kyselemään. Lähetin sitten uudestaan, nyt Veka lähti ja katosi näkyvistä. Se tuli A-pisteelle hyvin :) Juoksuvauhti ei tänään päätä huimannut ja lähetyksissä oli vähän jotain, joten seuraavaksi tehdään varmaan höntsäilytreeni.

Floran jälki nro 47 oli kolme varttia vanha, pituutta varmaan se puoli kilometriä, keppejä neljä, ilma oli tyyni ja lämpötila yön aikana noussut nollan pintaan. Lunta oli sen verran, että varvut eivät olleet lumen peitossa, mutta sammalpeite oli. Jana meni taas ihan persiilleen. Lähetin janalle ojan reunalta niin, että Flora kipaisi ojan yli ja nousi töyräälle, jonka päällä jälki kulki parin metrin päässä. Se bongasi taas takajäljen ja yritti singahtaa suoraan sinne. En päästänyt. Flora oikaisi linjaa itse, mutta puski sitten takajäljelle siitä, missä jälki ylitti janan. En päästänyt sinnekään, joten Flora kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan. Ärsyttävää tuo takajäljen bongailu. Jäljestämään lähdettiin kuitenkin hyvässä järjestyksessä. Flora työskenteli hyvin, kulki reipasta vauhtia jälkeä pitkin ja noukki kaikki kepit, ei voi valittaa! Varsinaisia kulmia tai muuta ihmeellistä ei ollut, ajattelin lumen riittävän päivän teemaksi.