Lauantaiaamuna Flora treenaili taas Demarilla. Ensin putkiriehuntaa. Sitten kepeille. Asensin verkot. Otettiin viisi toistoa. Nyt meni tosi hyvin! Flora ei yhtään hyppinyt verkkojen yli eikä kuikkinut minua, suuntautui hyvin eteenpäin keppeihin ja pujotteli reippaasti loppuun asti. Palkaksi heitin loppuun kalkkunaleikkeleviipaleen yrittäen tähdätä sen niin, että vähän koiraa olisi vielä viimeisessä välissä.

Keinua myös viisi toistoa. Vain yhdellä jouduin syöttämään vähän palkkaa jo keinulla, muuten sain Floran houkuteltua alakontaktille, jossa syöttelin sille palkkoja.

Harmikseni kentällä ei ollut pientä kontaktiestettä, joten kontakteja tehtiin puomilla ja A:lla. Ensin pelkällä alastulolla houkuttelin Flora kaksi tassua kontaktille ja kaksi maahan. Syöttelin palkkoja, sitten vapautus. Sitten pari kertaa Flora meni itse oikein ja sai palkkoja. Sitten muutaman kerran koko este. Puomilla Flora pysähtyi oikein eikä hypännyt maahan! Jes! Kerran se lipesi puomilta ja mätkähti maahan, mutta hupsis ja uudestaan. A:lla pysähtyminen ei hahmottunut ihan niin helposti, mutta saatiin tähänkin onnistumisia.

Rengasta otettiin muutama kerta ihan pelkästään ja namipalkoilla. Muutaman kerran hyppy kehikon ja renkaan välistä, mutta melkein kaikki oikein. Lopuksi tehtiin kahta ja kolmea hyppyä, jotka eivät olleet suorassa linjassa vaan aika jyrkälläkin kaarella. Hahmotusongelmaa tässäkin, mutta alkoi sitten sujua. Hyvät treenit! Flora edistyy koko ajan oikein mukavasti, kyllä siitä vielä agikoira tehdään :)

Illalla lähdettiin Vekan kanssa Jyväskylään agikisoihin. Ilmoittauduin epätoivoissani niin kauas JATin kisoihin, kun kisoja on nyt niin harvassa. Koko päivän satoi ja viimeinen starttimme oli iltakahdeksalta. Paleli ja väsytti ja sitten vielä hyllytettiin molemmat radat. Elämä on. Halli oli kyllä kiva, järjestelyt toimivat ja tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt kivat radat.

Ensin oli B-kisa. Lähdössä ei mitään kummallista, joku hyppykuvio. Hypyltä mentiin kepeille. Koska Veka on nyt ollut niin herkkä keppien aloituksen kanssa, jos olen vieressä säätämässä, lähetin kohtuu kaukaa vain keppikäskyllä, mielestäni rintamasuunta keppejä kohti. En yhtään älynnyt varoa keinua, joka oli keppien vieressä, ei edes varsinaisesti lähellä. Rääkäisin Vekan pois keinulta kaksi kertaa ja kolmannella se sitten ehti lätätä tassunsa sille, joten tästä hylly. Veka jämähti ajatukseen keinusta eikä vaan yhtään nähnyt keppejä. Vasta kun huusin sen pois sen tassujen oltua jo keinulla se uskoi, että ei olla keinulle menossa, ja yhtäkkiä bongasi kepit. Pujottelu meni sitten hyvin. Siitä rengas, U-putki, kaksi hyppyä ja A, nämä menivät hienosti, helppoa suoraan paahtamista vaan. A:lta tultiin radan alun kahdelle hypylle, joista hypättiin nyt vain vähän sivussa oleva, ei suoraan edessä olevaa. Olin päättänyt olla rohkea ja tehdä tähän jaakotuksen, vaikka pelkään sitä kun se on niitä vaikeita tekniikoita... näin tein ja se onnistui! Tästä keinulle, muurille, hypyille, puomille, posotettiin taas suoraa, joten ei ongelmia. Puomilta tultiin loppuhässäkkään, joka tuntui pelottavalta. Puomilta hyppy suorassa kulmassa oikealle, sitten sen kanssa rinnakkain oleva hyppy suoraan ja siivekkeen ympäri takaisin lähtöpuolelle ja U-putken kauempaan päähän, ei siihen joka oli suoraan edessä. Putkesta hyppyjen ohi viimeiselle hypylle. Puomin jälkeen tein muistaakseni persjätön... ainakin aioin tehdä. Seuraava hyppy valssilla, pyöritys putkeen ja suoraan loppuun, tämä meni todella hyvin! Juuri tällaiset kuviot me yleensä ryssimme, joten tästä olin iloinen. Kokonaisuutena meni oikein sujuvasti :) Yhtä aivopierua vaille haluttu tulos, kuten yleensä tokokokeemmekin...

A-kisan rata ei mennyt niin hyvin. Heti alussa oli hyppy, sitten seuraava hyppy 90 asteen kulmassa vasemmalle, taas seuraava 90 asteen kulmassa oikealle ja siitä suoraan A:lle. Kuvittelin tekeväni tämän ihan vaan suoraan ohjaamalla ja hypyttämällä rintamasuuntaa kääntäen ja ohjauskädellä lähettämällä, miten nyt hypyille ohjataan... Rataantutustumisessa se näytti järkevältä. Hyllytimme kuitenkin heti toiselle esteelle kun Veka tuli hypyn väärälle puolelle ja hyppäsi siitä. Varmaan epäselvä ohjaus enkä jättänyt tilaa tulla oikeaan ponnistuspaikkaan. Jatkettiin tietysti rata loppuun. A:lta kaksi hyppyä, U-putki, rengas, kepit. Nämä hyvin. Keppien jälkeen hyppy takaakiertona ja keinulle. Tämä kohta tuotti päänvaivaa rataantutustumisessa, en keksinyt hyppyyn mitään hyvää. Paras vaihtoehto olisi varmaan ollut ihan simppeli takaakierto ja valssi ennen keinua. Mielestäni tähän kuitenkin olisi hyvin sopinut niisto, jota emme vain osaa tarpeeksi hyvin. Päädyin yrittämään niistoa, kun olin kerran jo hylly alla. Eikä Veka lukenut sitä yhtään, tuli vain eteeni palloilemaan, huiskin sen siitä sitten takaakiertoon. Keinun jälkeen oli muuri ja kaksi hyppyä eri suuntiin. Yritin hypyille takaaleikkauksia, mutta Veka ei lukenut niitäkään yhtään vaan pyöri kuin puolukka radalla. Eli taas ei vaan irtoa takaaleikkaukseen; ehkä Veka ei tiedä, mihin suuntaan hypätä kun en osaa kertoa jatkoa ennen hyppyä. Puomin jälkeen oli taas joku loppuhässäkkä, en muista tarkkaan, mutta siinä ei enää tapahtunut mitään kummallista. Ohjauksellisesti aika huono rata. En vaan osaa! Vekalla oli kuitenkin kivaa kisoissa: pääsi radalle pinkomaan ja sai radan jälkeen palloilla ihanalla tennispallolla. Itseä vain vähän stressaa se viimeinen nolla...