Sunnuntaina maastotreenailtiin hakuväen, marjastajien ja pyöräilijöiden seassa. Hyvä paikka on suosittukin.

J lähti tallaamaan jälkeä ja minä esineruutua. Tai kaistalehan se oli, 50 metriin tähtäsin, mutta en laskenut askelia. Kävelin siksakkia, jätin kaksi esinettä ja kävelin siksakkia takaisin. Maasto oli sinänsä kivaa ja tasaista, mutta lähetettyäni Floran huomasin, että näkyvyys oli kyllä ihan nolla, koira katosi kymmenen metrin päässä puiden väliin ja adios. Flora kuitenkin pinkoi hetimiten takaisin lapanen mukanaan. Kehaisin kun se ilmestyi näkyviin, sitten odotin hiljaa, että se istui edessä paikallaan. Vaihdoin esineen palkkapurkkiin. Hyvä, kiva ja helppo esine tänään :)

Hain Vekan ja kokeilin virittää sen tiputtamalla Floran hakeman lapasen maahan. Osoittelin lapasta ja sanoin "esine! esine!". Veka nosti lapasen ja sai kehut. Sehän on usein ollut vähän "häh..?" esineruudussa, ehkä se kaipaa konkreettista muistuttamista siitä, mitä tehdään. Nyt ainakaan ei olisi paremmin voinut mennä; Veka katosi näkyvistä ja ilmestyi takaisin lapsen kenkä suussaan ennen kuin ehdin huolestua. Kehuin iloisesti. Ja tietysti pallopalkka.

Sitten Veka lähti viesteilemään. A-piste polulle, siitä lähdin Vekan kanssa umpimetsään. Juoksutettiin viisi matkaa, väli A–D pari sataa metriä. Vain sen verran. Tähän ei olisi pidempää mahtunutkaan, mutta joskus pitäisi uskaltaa ottaa pidempääkin matkaa, onhan kisoissa kuitenkin jo ensimmäinen matka kilometrin, joka tuntuu ihan hirveän pitkältä... no ei ainakaan olla hätiköity matkan pidentämisessä.

B-pisteeltä lähetyksessä otin tyhmästi Vekan perusasentoon, eihän se käskyllä lähtenyt kun, hytkyi vain tapittamassa minua. Pienesti avustamalla sitten singahti matkaan. A-pisteeltä oli molemmilla kerroilla lähtenyt hyvin. Lähdöt ja saapumiset kuitattiin radiopuhelimilla. Siirryin C-pisteelle. Huutelin Vekalle iloisesti kun se ilmestyi näkyviin, saahan koiraa kisoissakin kutsua jo 50 metrin päästä. Palloiltiin ja ilakoitiin C-pisteellä, sitten pallo pois ja vähän chillailtiin. Veka jäi katselemaan vakavana viestitaipaleelle päin. Siirryin sen viereen ja lähetin siitä. Veka lähti hyvin. Odotin kuittausta ennen kuin lähdin D-pisteelle. Veka pinkoi D:llekin hienosti, huutelin hyvissä ajoin kun mustaa ja valkoista vilkkui puiden välissä. Sitten jännittävä D:ltä lähetys, jossa on useamman kerran ollut ongelmaa. Nyt Veka lähti hyvin, ei ihan niin lujaa, mutta ei epäröinytkään. Jonkin matkan päässä näin sen hidastavan ja kiinnittävän huomionsa johonkin maastossa, mutta ilmeisesti Veka vain haisteli C-pistettä ohi mennessään, ei kuitenkaan pysähtynyt vaan jatkoi hyvin A:lle! Hyvä Veka!

Viimeisenä Flora ajoi jäljen. Numero 39 oli pari sataa metriä pitkä, ikää puolisen tuntia, kolme keppiä ja jotain kulmiakin siellä oli. Jana ja jäljennosto menivät aivan reisille. Flora lähti heti aivan vinoon. Olihan se jo bongannut jäljen ja olisi oikaissut. Pysäytin ja otin takaisin heti. Uusinnalla se kyllä eteni jäljelle, mutta jäi pyörimään ja puski takajäljelle. En päästänyt sinnekään, joten Flora kääntyi kyllä sitten oikeaan suuntaan. Meillä ei oikein ole rutiinia takajäljeltä kääntöön, koska sille on tarvetta niin harvoin.

Flora jäljesti erinomaisesti koko jäljen. Ja oli taas niin tarpeellista harjoitusta minulle ajaa vierasta merkkaamatonta jälkeä, jonka kulusta oli vain hämärä aavistus... koira kuitenkin kulki niin hyvin ja keskittyneesti, että luotetaan vaan koiraan. Flora poimi kepit ja teki hyvät kulmat eikä hösännyt turhia. Hyvä Flora :)