Veka ja tokokoe. Mmm, mikä yhdistelmä. Tänään kokeiltiin onnea Ylöjärvellä Vuorentaustan kentällä. Kiva tuomari Juha Kurtti, kiva sää, kiva kenttä, toimivat koejärjestelyt, kiitos Pirkanmaan Sennen. Oma noutokapula ja muutkin kamat mukana. Koirakin kivan tuntuinen, rauhallinen ja valpas. Mutta ei vaan ei, kakkostuloksen kera lähdimme kotiin jälleen kerran.

Paikkamakuu 0. Veka oli kivasti rivissä, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä ja silloinkin hitaasti ja aivan maansa myyneen näköisenä. Aavistin pahaa enkä nyt varsinaisesti yllättynyt kun tuomari tuli piilolle sanomaan, että collie nousi, tule koiran viereen. Siitä hiukan yllätyin, että hän tuli sanomaan sen heti kun olimme päässeet piiloon. Veka seisoi paikallaan, tuomari sanoi että voin pistää sen vielä maahan ja pysyä lähellä, ettei koira pääsee luistamaan liikkeestä kokonaan. Tähänkin Veka tarvitsi kaksi käskyä. Seisoskelin sitten loppuajan sen vieressä ja koin vitutuksen multihuipentuman; tiesinhän, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta enää ykköseen. 

Olimme ensimmäisenä vuorossa yksilöliikkeissä. Kävin hakemassa noutokapulan ja palkkaamassa koiraa parilla pallonheitolla ja muutamalla namilla. Mitään palkkaa se ei olisi epäpaikkamakuusta ansainnut, mutta jos olisin ollut tyly, olisi ollut turha yrittääkään tehdä yksilöliikkeitä.

Seuraaminen 9. Perussettiä, muutama huono perusasento.
Liikkeestä maahan 10. Ei huomautettavaa.
Luoksetulo 6. Veka lähti hyvin liikkeelle, pysäytyskäskyllä hidasti, hidasti, hidasti... hiipi matalana. Tämä kaiketi meni pisteissä läpijuoksuksi.
Liikkeestä seiso 8,5. Pari lisäaskelta.
Nouto 10. Törkeän hidas palautus.
Kaukot 9. Toinen maahanmeno tarvitsi kaksi käskyä.
Hyppy 5. Tämän Veka oli jo unohtanut kun sitä ei ole viikkoon tehty. Istu-käskyllä hyppäsikin takaisin.

Kokonaisvaikutus 10. Pisteitä yhteensä 140, onneksi sentään ihan reilu kakkonen eikä läheltä piti! "Kyllä tämä on ykkösen arvoinen koira, vaikka tänään olikin vähän huonoa tuuria." Kurtti on kyllä tykännyt Vekasta aina. Minäkin tykkäsin siitä yksiköliikkeissä. Veka oli kivasti ja reippaana mukana koko ajan. Ei hyppinyt eikä haukkunut. Ei mitään säätämistä alkuperusasentoihin tulossa. Muutaman kuukauden tauko kokeista on varmaan auttanut. Mutta jos Veka on nyt keksinyt, että kokeissa voi nousta paikkamakuusta aina niin johan on piru merrassa... Tosin yksi pieni toivonkipinä on: heittelin liikkeiden jälkeen Vekalle palloa nurmikon päällä, mutta johan se kohta piti tassuaan ylhäällä. Ranneantura raapiintui verille taas torstaina agikisoissa kun radan jälkeen heittelin palloa asfaltilla. Jos anturat ovatkin niin kipeät, ettei koira halua maata kylmällä soralla niin ehkä se makaisi kuitenkin hallissa? Onneksi hallikausi on alkamassa. Pitää alkaa teipata kintut nyt kaikkiin treeneihin...

Flora teki perjantaina taas pienet haistelut. Nenä purkkiin naks. Kolikko pihan sorapohjalle. Lähetin kauempaa, mutta Flora ponkaisi sitten vielä kauemmas... löysi kyllä kolikon kuten aina, käskin taas maahan ja menin palkkaamaan. Muuta Flora ei olekaan tällä viikolla treenannut, joten se on ollut aika villinä ja riehunut lenkeillä keppien kanssa. En koskaan leiki sen kanssa lenkillä, koska sen jos aloittaa, ei siitä keppien roudaamisesta tule loppua lainkaan. Kun tulin Vekan kanssa tokokokeesta kotiin, Flora kieppui kuin hyrrä. Varasin hallivuoron ja vein Floran Demarille. Tallilla se on huonossa mielentilassa aina, koska siellä on ollut liikaa huonoa treeniä. Demarilla se on ollut vain kerran, siinä tokon alokkaan kokeessa, joka on ainoa onnistumisemme missään ikinä...

Ohjelmassa oli katsastella vähän kaikkia agiesteitä ja kartoittaa esteopetuksen kanssa etenemistä. Tokosta ja tottiksesta ollaan nyt kokonaan hermolomalla, nuuskintahommat alkeistasolla eivät riitä Floralle eikä maastossakaan aina jaksa sitä samaa jälki- ja esinesettiä kun ei kerran kokeisiin voi mennä. Eipä siinä mitään hävitäkään, että Flora kokeilee agia. Parkkis ja halli olivat tyhjinä, joten päästin Floran autosta ja annoin sen vapaasti juosta kuin päätön kana ja huutaa kurkku suorana selkäharja pystyssä kuten se tällaisissa tilanteissa aina tekee. Vähän aikaa höyryttyään Flora tuli kysymään, mitä tehdään.

Aloitettiin putkesta. Panin kipon targetiksi ja lähettelin vauhdista pitkään loivasti kaartuvaan putkeen. Flora osaa putken.
Medikokoinen muuri oli helppo, Flora hyppäsi sen heti hyvin. Samoin tietysti medikokoisia hyppyjä.
Pussi ei onnistunut ihan laakista. Pidin ensin kangasta hiukan ylhäällä, sitten Flora jo juoksikin pussin sellaisenaan.

Keinu, o-ou, se oli aika paha rasti. Flora tuli namien perässä puoliväliin, mutta hyppäsi pois kun keinu alkoi liikkua. Tein sitten niin, että houkuttelin puoliväliin asti, otin koiran kainaloon niin ettei se päässyt hyppäämään pois ja laskin itse hitaasti keinun ala-asentoon. Sitten taas houkutellen 2 on/2 off ja nameja alastulolle asemoidulle targetille. Tämä oli aika hyvä alku kuitenkin!

Puomi oli helppo. Pari kertaa lihapullan perässä, sitten Flora kipitti puomin itse. Kontaktille se ei jäänyt vaan hyppäsi maahan tyhjentämään targetin.
Rengas oli ensin pelottava, mutta lihapullan perässä mentiin sekin medikokoisena.
Kepeistä Floralla ei ole vielä mitään käsitystä, mutta se pujotteli namikäden perässä välin kerrallaan vallan lupaavan näköisesti.

Kokeiltiin vielä paria estettä peräkkäin. Hyppy ja hyppy onnistuivat sekä niin että olin targetilla vastaanottamassa että vieressä lähettämässä. Hyppy ja putki, jonka päässä target. Flora kiersi ensin kummatkin, mutta kun menin vieressä, sanoin selvästi ja näytin kunnolla niin hyvin se hyppäsi ja sujahti putkeen. Muuri ja putki jo oikein hyvin, samoin putki, muuri ja pussi hienosti! Tähän lopetettiin. Flora oli koko ajan levoton ja haukkui paljon. Leikittiin välillä narulelulla, mutta Flora oli liian hermostunut leikkiäkseen ihan kunnolla. Pysyin sille kuitenkin jeejeekivana, kehuin koko ajan iloisesti ja juttelin kannustavasti, en kieltänyt mistään. Monta kertaa se varasti namin targetilta, mutta mitäs siitä, nami sinne tai tänne. Kahta hyppyä peräkkäin kokeiltaessa Flora kiersi jälkimmäisen ja oli heti ahdistuneen näköinen kun toruin vain ihan kevyesti. Sekin oli oma mokani, sanoin hyppykäskyn vain kerran ja oletin koiran tajuavan... niinhän Veka tajuaakin, mutta Floralle pitää nyt vääntää rautalankaa. Sellaista vaaleanpunaista kimallerautalankaa :D

Flora on nyt todella, todella rauhallinen eli tämä toimii pikkuhyrrän rauhallistuttamiseen.