Lauantaiaamupäivällä Flora lähti tottiskentälle. Teemana taas hymyä huuleen hinnalla millä hyvänsä :) :) :)

Viritin pk-esteen 90 senttiin, jätin kapulan paikoilleen ja hain koiran. Epäseuraamiskäskyllä aloitukseen, siitä pieni seuraamiskaavio parilla kulmalla ja täyskäännöksellä ja takaisin aloitukseen. Palkaksi vain kehut yli-iloisesti hippaloiden. Liikkeestä istuminen oli ok, tästäkin kehut. Liikkeestä maahanmenossa istui kaksi ensimmäistä yritystä?! Mistähän tämä nyt tuli. Huomattavan painokkaalla maahan-käskyllä meni sitten maahan. Luoksetulo hieno, namipalkkaa edessä, perusasento ja kehut, motskun tiputus selän taakse. Epäseuraamiskäskyllä noutokapulalle. Tasamaanouto ok, vauhtipalkka. Hyppynoudossa Flora varasti, tajusi mokanneensa ja jäi epävarmana kapulan luo. Otettiin koko homma alusta, en lainkaan moittinut vaan juttelin iloisesti että otetaas uudestaan. Toisella otoksella hyvin ja vauhtipalkka. Myös A-noudossa Flora varasti ja tuli epävarmaksi huomattuaan kämminsä, nyt se jäi A-esteelle keikkumaan. Kävelin hakemaan kapulan taas iloisesti höpöttäen. Toinenkaan toisto ei onnistunut, heitto oli vino ja Flora oli tulossa ohi. Ei muuta kuin hupsista vaan ja yritetääs vielä kerran, jätin Floran kapula suussa esteen taakse istumaan ja menin toiselle puolelle kutsumaan. Ajatukseni oli kiivetä kurkkaamaan A:n yli kutsumaan koiraa, mutta sainkin kiivetä kipin kapin takaisin alas kun Flora oli jo vilistämässä kapuloinen estettä ylös. Vauhtipalkka. Eteenlähetyksen valmistelevassa osuudessa kävelin taaksepäin, näinpä ei Flora edistänyt (niin paljoa). Eteenlähetys oli hieno! Taas leikittiin. Loppuun vielä paikkamakuu, lymysin puoli minuuttia kunkin esteen takana, sitten kasasin kamat ja kävin hakemassa koiran. Loppuleikit ja loppupalkka vielä. Tulihan tuossa noita virheitä, mutta ei mitään, mistä ei olisi positiivisella asenteella selvitty. Hihkuin ja ilakoin niin että tuli hiki ja poskilihaksiin pukkasi kramppia...

Iltapäivällä Veka lähti agikisoihin Ylöjärvelle. Kisattiin YlöKKin kisoissa kaksi starttia, tuomarina Jan Egil Eide. Molemmat radat olivat aika eksoottisen kiharaisia.

A-rata alkoi heti lupaavasti: kaksi hyppyä, joista toinen takaakiertona. Ne eivät kuitenkaan olleet samassa linjassa. Kävelin vain hyppyjen väliin, käskin Vekan hypätä ja ohjasin toisen takaakiertona ilman mitään pakkovalssi-niisto-japanilaishifistelyjä. Siitä putkeen, putkesta hypylle ja melkein suora lähestyminen kepeille. Veka lähti pujottelemaan ja haukkui taas kun hihkuin sille. Sitten toiseksi viimeisessä välissä se vain jätti taas kepit kesken ja tuli pois. Korjaamisesta siis vitonen ja 1,22 yliaikaakin siihen tärvääntyi. Tämä otti päähän! Varmaan hidastin liikaa lopussa. Mutta kepit nyt vaan pitäisi pujotella ihan itse omin pikku tassusin loppuun vaikka ohjaaja heittäisi kärrynpyörää. En hyväksy sitä, että koiraa joutuu koko ajan ohjaamaan joka keppiväliin kun ne suoritetaan aina samalla tavalla eikä siihen pitäisi tarvita ohjausta. No, jatkettiin tästä kuitenkin, keinulle. En muista loppuradan kaaviota, mutta jossain oli kaksi putkea, joista molempien jälkeen olisin halunnut persjätön. Ensimmäiseen en ehtinyt mitenkään, lörähti takaaleikkaukseksi. Toiseen kuitenkin ehdin. Tästä A, takaaleikkaus muurille, siitä pussiin. Jossain oli U-putki, josta tultiin takaakiertohypylle. Puomikin oli jossain. Loppusuoralla pituus ja hyppy. Rata meni siis kokonaisuutena hyvin, ainoa kupru tuli kepeillä.

B-radan alkusuoralla oli hyppy ja pituus, siitä mutkaputkeen. Tämä ok ja nyt sain oikeasti jäädä odottamaan Vekaa putkesta, koska siitä jatkettiin puomille, vaikka hyppy olisi ollut edessä tyrkyllä. Puomi oli ok. Siitä jyrkkä kurvi ja hyppy, hyppy, putki. Putki oli L:n muotoinen, sisään mentiin lyhyeltä sivulta ja seuraava este oli hyppy, joka oli putken takana sisäänmenon tasolla. Tähän hyllytettiin, kompastuin omaan näppäryyteeni kun ajattelin heittää koiran putkeen takaaleikkauksella, jolla se sitten kääntyisi oikeaan suuntaan ja näkisi minut hypyllä vastaanottamassa. En nyt sitten kuitenkaan edennyt sinne hypylle asti, vaan olin edelleen putken takana Vekan kääntyessä toisessa päässä. Näytin kaiketi ohjauskädellä ja kutsuin koiraa... Veka teki sitten omasta näkökulmastaan loogisen ratkaisun ja meni takaisin putkeen siitä päästä, josta oli juuri tullut ulos. Aloin vain nauraa. No, sittenhän Veka oli hyvin hollilla jatkamaan sille hypylle. Siitä kurvattiin keinulle, siitä kurvi hypylle, muurille ja putkeen. Takaaleikkaus muurille ja heitto muurin takaa putken kauempaan päähän onnistui! Siitä A, en nähnyt kontaktivirheitä, mutta oli se kyllä aika kaukana 2/2-kontakteista! Taas putkeen, josta hyppy uukkarina, toinen hyppy uukkarina ja avokulma kepeille. Valssit näille hypyille onnistuivat eikä koira sinkoillut maata kiertävälle radalle! Myös kepit onnistuivat, olin mukana loppuun asti. Tästä vielä yksi uukkarihyppy ja viimeinen hyppy, nämäkin hyvin. Radassa oli paljon hyvää ja onnistunutta eikä mitään syytä mökötykseen vaikka hylly tuli :)